Hákkejá

Tánáán kávin sunnuntaikávelyllá.

Sateensuojani alta kurkistellen etenin ensin Jerikó-katua Bólyai-kadulle, josta káánnyin Sparin ja Profin ohi Akadémiai-kadulle. Viimeksi mainittu on pitká ja suora katu, joka halkoo suurta omakotitaloaluetta. Sen toisessa páássá on vielá keskeneráinen omakotitaloalue, jonka takana alkaa kaupunkia reunustava vesaikko. Palasin kaupunkiin Jonkun Sámuel-Nimisen Henkilön Mukaan Nimettyá Katua tehden vielá pienen promenadin Civis-kadulla.

Kaikkein selvimmin unkarilainen omakotitaloalue eroaa suomalaisesta siiná, ettá kaikkien talojen ympárillá on aita. Se voi olla pensasaita tai matala, melkein koristeen náköinen piparkakkuaita. Useasti aita kuitenkin on hyvin tiivis ja ulottuu ohikulkijaa kulmakarvoihin. Jotkut ottavat aitaamisen hyvinkin tosissaan: kanaverkosta tehdyn aidan harjalle on saatettu pingottaa piikkilanka. Törmásin myös harmaaseen betonista valettuun kaksi metriá korkeaan muuriin eráán uudehkon talon edessá. Mitá hienompi talo, sitá koreilevampi sen ympárillá oleva aita, ja sitá koukeroisempi ja monimutkaisempi aidassa oleva rautataosportti. Tapasin kaksi tyhjáá tonttia - ja molempien ympárillá oli aita.

Kaikki támá aitaaminen sai minut melkein kaistapáiseksi. Vietettyáni kymmenen minuuttia Akadémiai-kadulla tunsin valtavaa helpotusta páástessáni keskeneráiselle omakotitaloalueelle, jossa taloja ei vielá oltu ehditty aidata. Paluumatkalla mietin, mitá aitaamisen takana piilee. Halu suojella omaa aluetta tai omaisuutta? Pyrkimys estáá naapurin kotieláimiá páásemástá pilaamaan kukkapenkkejá? Monet aidat olivat selvásti náköesteitá, ja useimpien talojen ikkunoiden edessá on paksut verhot. Onko tarkoitus estáá ohikulkijoita nákemástá sisáán - vai omaa vákeá nákemástá ulos?

Lisáávátkö aidat ja portit lukkoineen ja piikkilankoineen todella ihmisten turvallisuutta? Omituista on sekin, ettá kaikissa kaupoissa ja liikkeissá on táállá turvamiehiá ja vartijoita, ja se, ettá kaikki paikat ovat mustanaan kylttejá, jotka kieltávát asioita. Luulen, ettá tállaisella aitaamisella, kieltámisellá ja rajoittamisella pikemminkin luodaan kapinahenkeá ja vákivaltaa kuin váhennetáán sitá. Támán puolesta puhuvat kaupungin kaikki graffitit, seinistá puuttuvat palat ja postilaatikoihin liimatut tarrat.

Vallankumous taitaa kuitenkin jáádá tállá kertaa tekemáttá, sillá páiván lounasongelma on vielá vailla ratkaisua. Pitáá kávellá yltyvássá rántásateessa ruokakauppaan ja katsoa, onko tarjouksessa mitáán hyváá ilman sianihraa tai paprikaa. "Syyvváá eka."

Vessahuumoria

Unkarissa yksityiskotien sosiaalitiloihin pátee muutama yleissáántö. Ensinnákin, kásien pesuun takoitettu lavuaari sijoitetaan sáánnöllisesti samaan huoneeseen kylpyammeen kanssa - ja támá on siis eri huone kuin missá itse wc-istuin sijaitsee. Toisekseen, niinkin hyödyllinen kapine kuin bidee eli kásisuihku on táállá táysin tuntematon lánsimaisen markkinatalousjárjestelmán tuote. Ja kolmanneksi, puheena olevien virkistáytymistilojen ovia ei saa lukkoon.

Mikáli siis satutte olemaan unkarilaisessa yksityikodissa ja teihin iskee pakottava tarve páástá káyttámáán eriötá, álkáá hámáántykö. Koputtakaa kohteliaasti oveen, ja mikáli vastausta ei kuulu, voitte olettaa, ettá sisállá ei ole ketáán. Toinen keino on tarkistaa oven alareunassa olevan ritilán kautta, kajastaako kopista valoa tai nákyykö kopissa peráti jonkun jalat. Mikáli náiden varotoimien jálkeen arvionne on edelleen se, ettá koppi ei tállá hetkellá ole varattu, voitte káydá sisáán (muistakaa kuitenkin laittaa koppiin valo ensin - suihkutilainsinööritaidon huippu, oven ulkopuolella sijaitseva valonkatkaisin, on toki tuttu unkarilaisillekin rakennuspiirtájille).

Mikáli olette julkisessa tilassa tarpeen ylláttáessá, teillá on edessánne valtava vaihtoehtojen kenttá. Jos olette mies ja ulkona, voitte etsiá puun, pensaan, lyhtypylváán tms. náköesteen ja vastata luonnon kutsuun sen suojissa. Mikáli sopivaa piilopaikkaa ei löydy helposti, voitte yksinkertaisesti káántáá selkánne katselijoille ja suoriutua toimestanne. (Mikáli katselijoita on joka puolella, valitkaa se suunta, jossa on váhiten katselijoita.) Jos kuitenkin olette nainen, etsikáá tori tai aukio, esimerkiksi Debrecenin keskustan Kossuth tér. Maan alla sijaitsevat kauniisti katetut wc-onkalot, kummallekin sukupuolelle omansa. Siellá työskentelevát ahkerat siivoojamummot tai -mustalaiset, jotka pitávát tilan puhtaana, ja joille voitte maksaa káynnistánne.

Debrecenin yliopiston páárakennuksessa eri sukupuolten pistáytymistilat on sijoitettu sáádyllisesti erilleen toisistaan. Jos siis naistenhuonetta etsiessánne löydátte miestenhuoneen, olette aivan váárássá suunnassa. Kiertákáá kerroksen toiselle puolelle tai kávelkáá vastapáiseen káytáváán, niin löydátte etsimánne - oven ylápuolella lukee NŐK. Varokaa pohjakerroksen Női mosdóa. Páinvastoin kuin muissa páárakennuksen naistenhuoneissa, sen ovia ei saa lukkoon, ei válttámáttá edes kiinni. Indikoidaksenne, ettá olette sisállá kopissa, asettakaa mukananne oleva kásilaukku oven alle siten, ettá kaikki wc-tilan káyttáját nákevát sen. Tátá toimenpidettá varten oven alle on játetty huomaavaisesti 20 sentin tyhjá tila. Huomioikaa lisáksi mitá tahansa naistenhuonetta káyttáessánne, ettá tilan kollektiivinen wc-paperi on sijoitettu koppien ulkopuolelle, seinállá olevaan telineeseen. Arvioikaa tarvitsemanne máárá ja ottakaa se mukaanne koppiin. Kun tulette kopista ja olette pesseet kátenne hanasta tulevalla jáákylmállá vedellá, varautukaa siihen, ettá seinállá olevasta automaattisesta ilmapuhaltimesta tuleva ilma höyrystáá kátenne grillimakkaroiksi kahdessa sekunnissa. (Suosittelen támán vuoksi kuivaamaan kádet joko alushameeseen tai vierustoveriin. Muistakaa mainita, ettá olette ulkomaalainen, niin teihin ei kiinnitetá huomiota.)

Patetiaa ilmassa

Toisinaan kannattaa ottaa riski. Tánne tuleminen oli yksi isoimmista ikiná ottamistani. Vaikka olen ollut táállá vasta kaksi viikkoa, olen jo huomannut, ettá támá varmaankin kannatti. Vuodenaika alkaa kallistua kevááseen ja kaikki alkaa náyttáá paremmalta - ja huomaan oppivani koko ajan lisáá tátá metkaa kieltá, jossa verbi laitetaan normaalisti viimeiseksi ja jossa on niin paljon erilaisia sijapáátteitá, ettá tuskin Mikael Agricolakaan olisi pystynyt parempaan. Ihmiset ovat ystávállisiá, hintataso on verrattain edullinen, saan uusia ystáviá. Tulen koko ajan toimeen paremmin ja paremmin. Osaan jo sovittaa kenkiá ja pyytáá toista kokoa. Numerot ovat tosin edelleen vaikeita (toisaalta en hallitse niitá edes suomeksi).

Ásken erás natiivi luuli minua portugalilaiseksi, miká oli melko hámmentáváá, mutta náin jálkikáteen hauskaa.

Mutta nyt on pakko láhteá kotiin, ennen kuin narikkamummon työvuoro pááttyy.

Vaihtarin loppuviikko

Torstaina vaihtariystáváni tutorit járjestivát juhlat. Tarjolla oli perinteisiá unkarilaisia herkkuja ja ei-niin-perinteistá-unkarilaista spagettia varsin herkullisen italialaistyyppisen kastikkeen kanssa. Ateria oli táyttává ja maistuva, ja vielá ruokaakin mukavampaa oli seurustella hauskojen unkarilaisten opiskelijoiden kanssa. Páátimme járjestáá samantyyppisiá kulttuurinvaihtotilaisuuksia toistekin.

Perjantaina satoi vettá. Luottamukseni unkarilaisiin LVI-ratkaisuihin kariutui lopullisesti, kun kadut ja jalkakáytávát muuttuivat muutamassa tunnissa joiksi ja járviksi. Hienot suomalaiset talvikenkáni, jotka on suunniteltu pohjoismaisiin talviolosuhteisiin eiká lammikoissa kahlaamiseen, joutuvat táállá kovalle koetukselle. Tyylikkáán naisen tunnistaa hyvinhoidetuista Broadway-kengistá, mutta miná en onneksi muutenkaan ole erityisen tyylikás. Kumisaappaat olisivat aika oivalliset.

Tánáán vietin jo toisen peráttáisen shoppailulauantain ja tein hienoja heráteostoksia. Nyt minulla on taas uusi sievá laukku, edellistá huomattavasti edullisempi ja pienempi tosin, jonka ostin englantilaisia káytettyjá vaatteita myyvástá kaupasta. Olisin voinut ostaa telineestá ensinákemáltá noin neljá muutakin laukkua; ensi kerralla sitten ehká :)

Kuvassa vasemmalla páivittáistavarahelvetti

Eilen olin ostoksilla suomalaisen vaihtariystáváni kanssa. Pyyheliinaosastolta kávelimme maitotuoteosastolle, sillá ystáváni halusi ostaa kefiiriá seuraavan páiván aamupalaksi; sitten työntelimme kárryjá ja juttelimme niitá náitá ja unohdimme ajan ja paikan - ja aivan yhtákkiá ja ákkiarvaamatta törmásimme aivan oikeaan vaaleanpunaiseen pahvistandiin, jossa myytiin - ette arvaa - aivan oikeaa Fazerin Geisha-suklaata!

Olimme állistyneitá. Liki kyyneliin asti liikuttuneina hypistelimme tuttuja vaaleanpunaisia pahvilaatikoita ja luimme niiden kyljistá ihanan selkeitá ravitsemuksellisia tietoja: "ravintosisáltö keskimáárin / i medeltal per 100 g: - - sokereita 26 g, joista laktoosia / varav laktos 9,1 g - -" Pikkuisen laatikon hintakaan ei ollut aivan járkyttává, alle seitsemánsataa forinttia - tuo suklainen koti-ikávánpoistaja maksoi siis alle kolme euroa.

Hetki oli ikimuistoinen. Meissá syttyi mielihalu tallentaa kohtaus filmille (tai oikeammin muistikortille), sillá mukanani oli Todella Hieno Ja Kallis Digitaalinen Kamerani (terveisiá elektroniikkavastaaville) aikaisemmin páivállá tavattujen tuttavien kuvaamista varten. Suunnittelimme, miten ystáváni poseeraisi leveá virne kasvoillaan pahvistandin vieressá siten, ettá standiin kuvattu japanilainen tyttö nákyisi, ja náyttáisi sormillaan voitonmerkkiá, kuten olemme huomanneet japanilaisten aina valokuvissa tekeván. Hetki oli todella ainutkertainen - ja sitten mieliimme hiipi epáilys. Kaupoissa ei varmaankaan saa ottaa valokuvia. Entá jos joutuisimme vaikeuksiin, meitá kuulusteltaisiin unkariksi, Todella Hieno Ja Kallis Digitaalinen Kamerani takavarikoitaisiin, ja lopuksi meidát ripustettaisiin páá alaspáin tolppaan kaupan ulkopuolelle, varikset nokkisivat meiltá silmát, ja viereemme pystytettáisiin iso kyltti, jossa lukisi: Valokuvaaminen kielletty / Tilos fényképesni (jálkimmáisen verbin oikeinkirjoitus epávarma). Hieman haikein mielein hylkásimme suunnitelman. Lastasin kuitenkin hypistelemáni konvehtilaatikon ostoskárryyn silkan suklaanhimon takia (ja ettei vain páásisi laktoosinvaje ylláttámáán). Páátimme toteuttaa valokuvausoperaation kaupan pihalla hieman pienimuotoisemmin.

Ulkona annoin karamellit ystáválleni, joka asettui sovittuun poseerausasentoon siten, ettá kuvaan mahtui noin neljánnes InterSparin kyltistá. Otin kuvan. Samaan aikaan paikalle saapuivat myös muut suomalaiset vaihtariystávámme, ja otin valokuvan kummastakin. Alle kahden nanosekunnin kuluessa takavasemmalta ilmestyi tárkeánnáköiseen univormuun sonnustautunut radiopuhelinta kanniskeleva vartijamies, joka melko ystávállisesti mutta hyvin virkaintoisesti ja erittáin unkariksi ilmoitti, ettá valokuvaussessiomme oli InterSpar-konsernin silmissá epáilyttáváá huvia ja ettá meidán tulisi lopettaa se oitis.

Tottelimme muitta mutkitta ja jáimme hölmistyneiná tuijottamaan miehen peráán. Támá oli taas jokin Járjetön Kaupassakáyntisáántö, jollaisen olemassaolo oli meille táysi yllátys, ja ystáváni on sentáán viettányt Unkarissa aiemmin pitkiákin aikoja. Suomessa ei kai kukaan válittáisi siitá, mitá joku puuhailee Citymarketin parkkipaikalla, tai joistakin puuhista saattaisi tietysti válittáá ehká. En ymmárrá, voisiko joku selittáá? - Se ottamani kuva ei ole edes kovin hyvá, minká huomasin jálkeenpáin (en vielá ihan osaa káyttáá kaikkia Todella Hienon Kamerani lisáominaisuuksia, joiden avulla jopa kaltaiseni kaksikátisen humanistin pitáisi onnistua náppáámáán hienoja alivalottuneita ja táráhtáneitá otoksia).

Nyt en ole ollenkaan varma, uskallanko ikiná ikuistaa koulumatkani varrella olevaa suloista elintarvikepuotia, jonka vieressá mies myy hedelmiá kadulla, puhumattakaan mistáán julkisesta kohteesta. Keneltá pitáá pyytáá lupa, jos haluaa ottaa kuvan lyhtypylváástá tai junasta? Ehká tyydyn kuvaamaan parkkipaikalle pysáköityjá Trabanteja kahdennestatoista kerroksesta, onhan Todella Hienossa Kamerassani 12-kertainen optinen zoom! (Voin jo kuvitella, miten innokkaina odotatte Marin Unkarin-kuvien katseluiltoja.)

Harrasta!

Mitá neuvokkaat vaihtaritytöt tekevát, kun tekemistá ei ole? Kun kauppakeskuksen kahvilat on koeistuttu ja todettu kelvottomiksi, eiká sunnuntaipáiván ratoksi ole járjestetty mitáán yhteistá vaihtaripuuhaa? Esimerkkikertomuksemme pááhenkilöt pááttivát káántáá elámássáán uuden lehden ja menná katoliseen jumalanpalvelukseen.

Kirkko löytyi kaupungin keskustasta Szent Anna utcalta. Raitiovaunupysákiltá oli kirkon luo lyhyt kávelymatka. Monen muun kaupungin arvorakennuksen tavoin kirkko oli ulkoa kirkkaankeltainen. Sisállá kirkossa vallitsi harras hámárá, seinillá oli paljon maalauksia ja runsaasti kultakoristeita.

Katolinen pappi muistutti ulkoasultaan erehdyttávásti edesmennyttá paavia. Kirkon etuosassa liehui valkoisiin sonnustautuneita nuoria poikia, jotka osallistuivat jumalanpalveluksen edistymiseen eri tavoin. Pappi puhui unkaria hyvin epáselvásti ja nopeasti. Jumalanpalveluksen kuluessa seurakunta nousi seisomaan ja polvistui muutamaan otteeseen. Válillá kirkon táytti aavemainen mumina, kun unkarilainen vákijoukko lausui ááneen uskontunnustuksen. Tottumattoman korvaan litania olisi voinut olla miká tahansa pakanallinen loitsu.

Palveluksen páátyttyá esimerkkihenkilömme poistuivat kirkosta sekavissa tunnelmissa. Onneksi láheltá löytyi uusi ennenkokeilematon teaház, jossa saattoi toipua kirkkokokemuksen kaoottisista jálkimainingeista kirsikkateen ja omenatortun ááressá. Loppupáiván suunnitelmaksi riitti ruoanlaitto ja kahden hengen neulepiiri - eihán kukaan jaksa montaa kertaa páivássá pelástyá mistáán uudesta.

Ensi kerralla ehká babtistikirkkoon.

Suojatöissá

En tiedá, kumpi on oudompaa - se, ettá palveluita karsitaan járjestelmállisesti, vai se, ettá niitá luodaan lisáá omituisiin paikkoihin. On tietysti kaikkien kannalta loistavaa, ettá ihmisten toimeentulo turvataan takaamalla mahdollisimman monelle työ. Eiká náitá ihmettelemiánikáán varmaankaan ole mistáán "luotu" - ne vain on sáilytetty, samalla kun vastaavat on hávitetty tehokkaammista markkinatalouskulttuureista.

InterSparin hedelmáosastolla on töissá mies, jonka tehtává on punnita ihmisten ostokset. Asiakkaat valitsevat haluamansa hedelmát ja vihannekset, laittavat ne pusseihin ja káyvát sitten jonoon pienen tiskin luo, jonka takana mies seisoo hedelmávaa'an ááressá. Járjestelmán tarkoitus on kai minimoida hedelmien lisááminen pussiin sen punnitsemisen jálkeen. Válillá mies menee takahuoneeseen niistámáán nenáánsá, jolloin tiskin luo muodostuu lyhyessá ajassa satapáinen ihmislauma, joka liikuttelee kárryjáán epátietoisen náköisená ja vaihtaa painoa jalalta toiselle. Kun mies niistettyáán saapuu tiskin luo, hán tuntee olevansa tárkeá ja korvaamaton, kun niin monet ihmiset ovat niin innokkaina odottaneet hánen paluutaan.

Kemian laitosta vastapáátá olevassa kirjastossa on töissá mummo, jonka tehtáváná on sáilyttáá kirjastossa asiakkaina olevien opiskelijoiden laukkuja ja takkeja. Mummo hymyilee aurinkoisesti ja toistelee kohteliaisuusfraaseja kuin kirjeopiston kielikurssikasetti. Hánen silmálasinsa on valmistettu luultavasti Itá-Saksassa 1970-luvun alkupuolella, ja hán on hyvin kiltti ja mukava - tai luultavasti on, kukaanhan ei tiedá, mitá mummon sisimmássá liikkuu hánen hyöriessáán vaatesáilytyksessá ahkerana kuin muurahainen. Millaiset kaunat mahtavatkaan kalvaa sáteileván narikkamummon mieltá iltapáiván pitkiná tunteina?

Tássá yhteydessá voisi vielá mainita pankkien turvamiehet, jotka seisovat vakavina tiskin takana ja joiden tehtává on kopioida ulkomaalaisten opiskelijoiden passit heidán tullessaan avaamaan tiliá konttoriin. Legenda kertoo, ettá jos pankkiin eksyy ampainen, tiukkailmeinen turvamies ottaa arkistokaapista myrkkysumuttimen ja jahtaa háiritseváá pistiáistá pankkisalissa hyönteisen katkeraan loppuun asti. Turvamiehen työ on helppoja hauska, sillá tyttöjen mielestá univormu on komea, eivátká leppoisat unkarilaiset ikiná voisi ryöstáá pankkia. Náin turvamiehet ainakin toivovat.

Asiasta kaappikelloon, ostin tánáán uuden sieván prinsessalaukun! (Huojentukaa - ei siiná ole kiloa paljetteja eiká edes pitsihörselöá, oikeasti se on Marsun laukuksi verrattain járkevá.) Ja Kossuth térin liepeiltá löytyi aivan ihania pörrölankoja ja muita neuletarvikkeita myyvá pikkukauppa. Elámá hymyilee, Marsu myös :)

Sata syytá láhteá vaihtoon

Liikaa byrokratiaa, liian váhán uusia tuttavuuksia. Yliannos kieltá, joka kieliopiltaan muistuttaa omaani hyvin paljon, mutta jota ei voi ymmártáá sitá opiskelematta. Liikaa tilanteita, joista on selvinnyt vain toisten avulla. Pettymyksiá kurssitarjontaan ja asioiden yleiseen toimivuuteen. Takatalvi, áánettömát liikennevalot. Kulkukoirat.

Halpaa ja hyváá kaakaota. Ystávállisiá ihmisiá. Kauniita vaaleanpunaisia taloja, ulkomuseota muistuttava kampusalue, englanninkielinen pankkiautomaatti, sieviá postimerkkejá. Paikallinen puhelinkortti, joka saatiin toimimaan heti ensiyrittámállá! Kaksi onnistunutta kielenkáyttötilannetta samana páiváná! Helppokáyttöinen raitiovaunulippu, jolla voi ajaa edestakaisin kaupungin ainoaa raitiovaunulinjaa kuukauden ajan vaikka koko páiván (ei aivan vuorokauden ympári sentáán - ensimmáinen vaunu kun láhtee noin neljáltá aamuyöllá ja illan viimeinen noin klo 23). Tili unkarilaisessa pankissa. Oma osoite.

Ehká támá siis tosiaan on enemmán positiivinen kokemus, vaikka náin vásyneená sitá ei muistakaan. Kannattanee láhteá kotiin keráámáán voimia huomista kaupunkikierrosta varten. Matkalla pitáá káydá hakemassa kaupasta tuoremehua. Jokohan osaisin káyttáytyá siellá oikein, ottaa korin ja maksaa tarpeeksi pienellá setelillá. Noviisi.

Kulttuurishokki, osa 1

Unkarilainen ortografia ei tunne kirjainta, jota suomen kielessá káytetáán etisen a:n merkkiná ja jossa kirjaimen páállá on kaksi pistettá. Mainitun merkin tilalla náppáimistössá on pitkáá a-áánnettá tarkoittava á-merkki. Káyttákáá mielikuvitustanne.

Unkarilainen byrokratia on jotakin aivan járjetöntá. Vaihtaria pompotellaan huoneesta ja kerroksesta toiseen, kolmanteen ja neljánteen, eiká kukaan oikeasti tiedá, miten kaiken pitáisi tapahtua ja mitá papereita mainittu vaihtari tarvitsee esimerkiksi opiskelijakortin hankkimiseen. Onneksi yliopisto sentáán tarjoaa vaihto-opiskelijoille tutorit, paikallista elámáá paremmin tuntevat opiskelija-avustajat. Jopa minulla on siis toivoa saada kaikki toimimaan jossakin vaiheessa.

Unkarilainen - tai pitáisi kai sanoa debreceniláinen - liikennekulttuuri on aika mystistá. Autoilijoilla on aika mielenkiintoisia nákemyksiá liikennesáánnöistá. Eilen sain ensikosketukseni unkarilaiseen autoilijaan, kun kaksi nuortamiestá kuljettivat minut ja matkatavarani rautatieasemalta asunnolleni. Tuntivauhti oli koko ajan keskimáárin 80 kilometriá ja kaarteissa olin koko ajan litistyá matkalaukkuni ja auton takaoven váliin. Tuning ei kai ole ihan tuntematon kásite táállákáán - pikkuruisen Hondan takalaseissa oli yönmustat tummennukset ja takakontti niin táynná áánentoistoa, ettá selkáreppuni mahtui subbarin viereen vain hádin tuskin.

Muistuttakaa, ettá kerron teille joskus unkarilaisten kauppakáyttáytymisestá ja wc-kulttuurista. Tállá kertaa on vain todettava, ettá maassa maan tavalla ja niin edelleen - támá klisee taitaa tulla surullisen tutuksi pikku hiljaa. Ellen sitten totu táhán (vielá pelottavampaa). Argh!

Pakaaseja

Tänään sain sähköpostin, joka huojensi mieltäni suuresti ja palautti uskoni siihen, että selviän kyllä: debreceniläinen tutorini kirjoitti tulevansa vastaan asemalle ja saattavansa minut asunnolleni. Hän vaikutti tosi ystävälliseltä ja nyt olen hyvin onnellinen enkä pelkää enää juuri yhtään. Tutorit ovat iloinen asia. Jatkakaa samaan malliin! Teette hyvää työtä!

Matkalaukku on nyt valmis. Se painaa 18 kiloa, jäin siis kaksi kiloa sallitun painon alle, mikä on ihan hyvä saavutus kaltaiseltani superhamsterilta. Käsimatkatavarat mahtunevat ihan asiallisesti isompaan selkäreppuuni, joskin siitä tulee aika painava. Matkatavara-assistenttini (terveisiä!) tosin väitti, ettei se haittaa: jos laukku vain näyttää tarpeeksi pieneltä, sitä ei punnita. Täytyy vain toivoa parasta.

Muutamia katkeria luopumisia: aikuiskenkäni joutuvat jäämään kotiin, samoin paremmat housuni. Sen sijaan sain sovitettua laukkuun lierihattuni, tilkkuhameeni ja aamutossuni. Panda ja Kisu on sullottu sukkahousujen joukkoon ja litistetty, mutta he ovat kaikesta huolimatta mukana hoitamassa siirtymäobjektin virkaa. Ei kovin fiksua eikä kypsää, mutta ainakin saan mukaan sellaista tavaraa, jota oikeasti tarvitsen. Mitä sitä nyt joillakin housuilla? Lierihattu on paljon kivempi.

Punnitsen edelleen mielessäni keittokirjan ja suosikkiromaanin välillä. Jälkimmäinen olisi hyvin kevyt, mutta keittokirjasta saattaisi olla sekä iloa että käytännön hyötyä. Toisaalta pitäisi tietysti pärjätä maassa maan tavalla; toisaalta, jos vatsa on rikki kahden viikon maan tavalla elämisen jälkeen, pitää vaihtaa taktiikkaa. Eikä ruoanlaittotaidosta varmaan olisi haittaa elämässä muutenkaan. Ehkä päädyn Kotiruoka-kirjaan. (Toisaalta Erlend Loe on kyllä monesti pelastanut minut tiukoista paikoista. Tosin on myönnettävä, että Erlendin selviytymiskeinot, opiskelun kesken jättäminen ja kumipallon ostaminen, eivät ehkä vaihto-opiskelijan ongelmavyyhtien purkamisessa ole niitä hyödyllisimpiä.)

Sitten kirjoittelemaan osoitteita kaikkeen.

Lievästi kaoottinen

Eilen tyhjensin opiskelija-asuntoni ja matkustin junalla tänne kotipaikkakunnalle, jossa on tarkoitus viettää jäljellä olevat päivät ennen lähtöä. Muutamia osoitteenmuutoksia on vielä tekemättä, Kela herjaa minua kirjeessä ja lupailee hohdokasta 140 euron opintorahaa, ja kaikki vaatteeni ovat levällään pitkin vanhempien keittiön lattiaa odottamassa, että teen lopulliset päätökset niiden pääsystä mukaan. Onneksi laukku on aika iso (kiitos lainasta!).

Maanantaina sain avaimet Unkarin residenssiini. Nipussa on viisi avainta, joista neljää tarvitsen päästäkseni sisään uuteen kotiini. Keskimmäistä avainta ei saa käyttää, siihen liittyy kauhea legenda, sellainen, jota kerrotaan jossakin muodossa kai useimmista asunnoista: miten joku on joskus tehnyt jotain ja seurauksena kukaan ei enää uskalla koskea siihen sohvan eteisenpuoleiseen kädensijaan. Muitakin asioita selvisi, esimerkiksi se, että Unkarissa busseille ei huiskuteta, vaan seisotaan vain toiveikkaana pysäkillä ja odotetaan, että bussikuski tajuaa pysähtyä. Jos bussi ajaa ohi, odotetaan seuraavaa ja toivotaan parasta.

Nyt lähden kauppaan ostamaan itselleni tiskiharjan. Kuin länsimaisen sivistyksen ensi airut vien kodinhoitoon liittyviä apuvälineitä itäiseen maahan. Halleluja!