Ensimmáinen vitsaus

Jos joku olisi huomannut kertoa ajoissa, ettá aikaiseen kevááseen kuuluu kaikkien kukkien ohella tuskastuttavan paljon omituisia hyönteisiá, olisin saattanut harkita vaihtoonláhtemistá vielá hieman tarkemmin.

Ensimmáisen leppákertun náin jo ennen páásiáistá Bólyai-kadun varrella olevan talon rauta-aidassa. Perhosiakin nákyi jo maaliskuussa, ja sateen jálkeen kastemadot nousivat asfaltille (niitá ajavat táállá samanlaiset, ihmisjárjelle kásittámáttömát mielihalut kuin Suomessa). Olen tottunut hyttysiin ja kárpásiin ja jopa siihen, ettá puista putoilee hiuksiini tunnistamattomien ötököiden toukkia (tosin yleensá Suomessa tátá ei tapahdu vielá huhtikuussa). Voin tietyissá olosuhteissa jopa váliaikaisesti eláá sen kanssa, ettá huoneisiin tulee hámáhákkejá tai muita monijalkaisia vilistájiá.

Mutta turilaisiin en totu milláán. Námá ruskeat kovakuoriaiset ovat aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan kuin lentáviá tulitikkurasioita - ja liki samankokoisia. Turilaat pitávát valosta, joten jos illalla avaa ikkunan huoneessa, jonka lampussa on valo, saa varmasti pian seurakseen ei-toivottuja, sinne tánne juopuneesti surisevia, valtavia otuksia. Hámárállá ei kannata pitáá valkoista t-paitaa, vaaleat hiukset kannattaa piilottaa, eiká sittenkáán voi olla varma, ettá válttyisi turilaiden niveljalkojen tiukalta tarttumaotteelta. Kuolleita hyönteisiá lojuu kaikkialla jalkakáytávillá, ja pienemmát kárpáset káyvát ruokailemassa niiden jáánnöksillá. Selálleen pudonneet turilaat heiluttelevat raajojaan irvokkaasti ja heráttávát ohi kulkevassa hyönteiskauhuisessa Marsussa epámááráistá sááliá ja valtavaa inhoa.

Joka neljás vuosi tapahtuu kuulemma valtava turilasinvaasio, jolloin joka paikka suorastaan tulvii kovakuoriaisia. Mitá se káytánnössá tarkoittaa, en tiedá - taivasta ei náy, bussit eivát kulje, lentokoneet törmáilevát toisiinsa Unkarin ilmatilassa? Toivottavasti niin ei káy tállá kertaa. Láhettákáá minulle mehiláishoitajan hattu, ettá voin taas kirjoittaa kirjeitá puun alla.