Itäblogi

Ruumis halajaa sinne, missä sielu jo on - rautaesiripun tuolle puolen.

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Patetiaa ilmassa

Toisinaan kannattaa ottaa riski. Tánne tuleminen oli yksi isoimmista ikiná ottamistani. Vaikka olen ollut táállá vasta kaksi viikkoa, olen jo huomannut, ettá támá varmaankin kannatti. Vuodenaika alkaa kallistua kevááseen ja kaikki alkaa náyttáá paremmalta - ja huomaan oppivani koko ajan lisáá tátá metkaa kieltá, jossa verbi laitetaan normaalisti viimeiseksi ja jossa on niin paljon erilaisia sijapáátteitá, ettá tuskin Mikael Agricolakaan olisi pystynyt parempaan. Ihmiset ovat ystávállisiá, hintataso on verrattain edullinen, saan uusia ystáviá. Tulen koko ajan toimeen paremmin ja paremmin. Osaan jo sovittaa kenkiá ja pyytáá toista kokoa. Numerot ovat tosin edelleen vaikeita (toisaalta en hallitse niitá edes suomeksi).

Ásken erás natiivi luuli minua portugalilaiseksi, miká oli melko hámmentáváá, mutta náin jálkikáteen hauskaa.

Mutta nyt on pakko láhteá kotiin, ennen kuin narikkamummon työvuoro pááttyy.