Harrasta!

Mitá neuvokkaat vaihtaritytöt tekevát, kun tekemistá ei ole? Kun kauppakeskuksen kahvilat on koeistuttu ja todettu kelvottomiksi, eiká sunnuntaipáiván ratoksi ole járjestetty mitáán yhteistá vaihtaripuuhaa? Esimerkkikertomuksemme pááhenkilöt pááttivát káántáá elámássáán uuden lehden ja menná katoliseen jumalanpalvelukseen.

Kirkko löytyi kaupungin keskustasta Szent Anna utcalta. Raitiovaunupysákiltá oli kirkon luo lyhyt kávelymatka. Monen muun kaupungin arvorakennuksen tavoin kirkko oli ulkoa kirkkaankeltainen. Sisállá kirkossa vallitsi harras hámárá, seinillá oli paljon maalauksia ja runsaasti kultakoristeita.

Katolinen pappi muistutti ulkoasultaan erehdyttávásti edesmennyttá paavia. Kirkon etuosassa liehui valkoisiin sonnustautuneita nuoria poikia, jotka osallistuivat jumalanpalveluksen edistymiseen eri tavoin. Pappi puhui unkaria hyvin epáselvásti ja nopeasti. Jumalanpalveluksen kuluessa seurakunta nousi seisomaan ja polvistui muutamaan otteeseen. Válillá kirkon táytti aavemainen mumina, kun unkarilainen vákijoukko lausui ááneen uskontunnustuksen. Tottumattoman korvaan litania olisi voinut olla miká tahansa pakanallinen loitsu.

Palveluksen páátyttyá esimerkkihenkilömme poistuivat kirkosta sekavissa tunnelmissa. Onneksi láheltá löytyi uusi ennenkokeilematon teaház, jossa saattoi toipua kirkkokokemuksen kaoottisista jálkimainingeista kirsikkateen ja omenatortun ááressá. Loppupáiván suunnitelmaksi riitti ruoanlaitto ja kahden hengen neulepiiri - eihán kukaan jaksa montaa kertaa páivássá pelástyá mistáán uudesta.

Ensi kerralla ehká babtistikirkkoon.