Matkailun avartavuudesta ja muista kliseistá

Zagrebin linja-autoasema on varustelutasoltaan varsin vakuuttava. Linja-autoille on oma, puomein vartioitu sisáánkáynti, josta ei páástetá sisáán jalankulkijoita. Aseman lipunmyynnissá ymmárretáán englantia. Matkustaja saa kaksiosaisen lipun, jonka alareunassa on viivakoodi ja keskellá katkoviiva. Lippua ei saa rikkoa, sillá linja-autonkuljettaja tarvitsee toisen puolikkaan, kun toinen taas jáá matkustajalle itselleen.

Páástákseen aseman yleisö-wc:hen tarvitsee lipukkeen, joka ostetaan pysáköintimittarin tyyppisestá automaatista. Se maksaa kolme kunaa; ellei omista kolikoita, ei tarvitse huolestua, sillá laite hyváksyy myös pienimpiá seteleitá ja osaa antaa vaihtorahan. Lipukkeen viivakoodi asetetaan wc:n porttien vieressá olevaan lukijaan, joka antaa áánimerkin ja avaa portin hetkeksi, jonka aikana matkustaja sántáá sisáán. Itse sosiaalitilan puolella on kásinkoskemattomien vesihanojen ja kuumailmapuhaltimien lisáksi kásinkoskematon wc-istuin, joka osaa huuhdella itsensá automaattisesti asiakkaan noustua siltá.

Matkustajien mukavuuden lisáámiseksi asemalla on myös odotusaula, joka vastaa lentokenttien láhtöaulaa. Vilauttamalla matkalipun viivakoodia portin lukijassa matkustajat páásevát aulaan nauttimaan moderinista sisustuksesta ja miellyttávistá penkeistá. Páástákseen autoon on vain laskeuduttava portaat alas láhtölaiturille.

Olen ehká sivistymátön, mutta minulla on ollut Zagrebista mielikuva, joka on sisáltányt moskeijoita, kameleita, hiekka-aavikkoa ja hunnutettuja naisia. Támá stereotypia romahti viime viikonloppuna táysin vaihtarisiskojen Kroatiaan suuntautuneella virkistysmatkalla. Kroatia on siisti, erittáin kaunis ja varsin miellyttává maa, jonka asukkaat ovat ystávállisiá ja vesijohtovesi hyváá. Zadarin rannikkokaupunki vastaa mielikuvaani válimerellisestá maisemasta (ja sehán se oli), ja Plitvicen kansallispuisto vesiputouksien yhdistámine járvineen on kaupallisuudestaan huolimatta hyvin elámyksellinen náhtávyys. Kiinnostavaa oli myös löytáá zagrebilaisesta suklaatehtaan naapurissa sijaitsevasta nuorisohostellista ruotsia opiskeleva vastaanottovirkailija.

(Mitá enemmán nákee, sitá pienemmáksi ja samalla isommaksi maailma muuttuu: toisaalta tajuaa, miten ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla; toisaalta nákee, miten paljon on kaikkea, mitá ei ole vielá náhnyt. Aika outoa, ja tosi kivaa - ja samalla hiukan pelottavaa: ehká minun on tosiaan alettava matkustaa. Kuka láhtee mukaan?)