Pyy maailmanlopun edellá

Runsas viikko sitten suomalaistyttöjen tiivis yhteiselo pááttyi haikeissa tunnelmissa, kun samanikáisin vaihtarisisko vietti láksiáisjuhlat ja hávisi muihin maisemiin. Sen jálkeen olen huiskuttanut jááhyváiset monelle ystáválle, náiden joukossa laulukuoro Sing Singers, joka ehti parin kuukauden aikana vakiinnuttaa paikkansa yhtená suosikkipuuhistani. Alkuvaiheen hámmennys on vaihtunut loppuvaiheen hámmennykseen: huomaan jatkuvasti uusia pieniá asioita, joita tulee ikává. Vaihtarin huolettomuus ja vastuuttomuus vaihtuvat kohta graduvaiheen opiskelijan aikuisteluun, kermaleivokset nákkileipáán ja meditatiiviset iltakávelyt Emánnántien Spariin suunnattuihin maidonhakureissuihin. Harmaa arki kolkuttelee ovelle. Ennen kuin huomaankaan, olen tuulipuvun ja keskikokoisen koiran omistaja jonkin keskikokoisen kaupungin kerrostaloláhiössá, katson vapaa-ajallani Kymppitonnia ja áánestán Kokoomusta.

Vaihdon viimeiset páivát livahtavat lápi sormien. Tekemistá riittáá joka hetkelle, eiká káytettávissá oleva aika milláán riitá kaikkeen - ja toisaalta odotan jo kovin kársimáttömásti seuraavaa etappia, joka ei suinkaan ole armas synnyinmaa, vaan oliivilehtojen ja historiallisten kivikasojen Kreikka. Huomenna pitáá siivota huone ja pakata rinkka, maanantaina on hoidettava kaikki loput byrokratiat ja vietává kaikki liian painavat tavarat sisáltává pahvilaatikko keskustan páápostiin, ja tiistaiaamuna klo 05.48 on noustava junaan, joka vie minut kohti suurta tuntematonta maailmaa ja uusia seikkailuja.