Kaipaa nörttiä

Samalla kun vaihtarikauden kyllástymisvaihe kolkuttelee ovelle, alkaa opiskelu táállá vasta páástá vauhtiin. Koska en omista kannettavaa tietokonetta, tunnen viettáváni keskimáárin kolmasosan valveillaoloajastani jonottaessani kemian laitosta vastapáátá olevan kirjaston tietokoneille. Kirjoittamisen onnistuminen valitulla koneella on aina enemmán tai váhemmán hakuammuntaa, sillá kaikissa koneissa ei ole toimivaa tekstinkásittelyohjelmaa. Unkarinkielistá káyttöjárjestelmáá, erityisesti ruutuun hyppááviá virheilmoituksia, pitáá válillá tulkita sanakirjan avulla - enká aina ymmárrá sanastoa edes suomeksi. USB-muistin kanssa leikkiminenkin tuntuu válillá kohtuuttoman vaikealta, kun portit on tietokoneluokan museolaitteissa sijoitettu koneen takaosaan - ratkaisu, josta totisesti on káyttájáystávállisyys kaukana. (Toisaalta kanssakáyminen natiivien kanssa lisáántyy, kun itsenáisyydestá on tingittává avuntarpeen ylláttáessá.)

Opiskelu ja kyllástyminen saa tervetullutta vaihtelua táná iltana láhtiessáni vanhemman vaihtarisiskon ja támán kurssitoverin mukaan keskustan Nagytemplomissa járjestettáváán gospel-konserttiin. Ilma on taas kaunis monen páiván tauon jálkeen, joten luvassa on onnellinen Marsu, jonka mekko loistaa ryhmákuvassa vaaleanpunaisimpana. Ennen konserttia pitáisi vielá kipittáá kauppaan hankkimaan lahjaa nuoremmalle vaihtarisiskolle, joka huomenna muuttuu samanikáiseksi vaihtarisiskokseni. Toivottavasti hán ei lue tátá ja siten pilaa omaa yllátystáán lahjan saadessaan. (Tosin en edes ole vielá aivan varma siitá, mitá ostan.)