Kuvassa vasemmalla páivittáistavarahelvetti

Eilen olin ostoksilla suomalaisen vaihtariystáváni kanssa. Pyyheliinaosastolta kávelimme maitotuoteosastolle, sillá ystáváni halusi ostaa kefiiriá seuraavan páiván aamupalaksi; sitten työntelimme kárryjá ja juttelimme niitá náitá ja unohdimme ajan ja paikan - ja aivan yhtákkiá ja ákkiarvaamatta törmásimme aivan oikeaan vaaleanpunaiseen pahvistandiin, jossa myytiin - ette arvaa - aivan oikeaa Fazerin Geisha-suklaata!

Olimme állistyneitá. Liki kyyneliin asti liikuttuneina hypistelimme tuttuja vaaleanpunaisia pahvilaatikoita ja luimme niiden kyljistá ihanan selkeitá ravitsemuksellisia tietoja: "ravintosisáltö keskimáárin / i medeltal per 100 g: - - sokereita 26 g, joista laktoosia / varav laktos 9,1 g - -" Pikkuisen laatikon hintakaan ei ollut aivan járkyttává, alle seitsemánsataa forinttia - tuo suklainen koti-ikávánpoistaja maksoi siis alle kolme euroa.

Hetki oli ikimuistoinen. Meissá syttyi mielihalu tallentaa kohtaus filmille (tai oikeammin muistikortille), sillá mukanani oli Todella Hieno Ja Kallis Digitaalinen Kamerani (terveisiá elektroniikkavastaaville) aikaisemmin páivállá tavattujen tuttavien kuvaamista varten. Suunnittelimme, miten ystáváni poseeraisi leveá virne kasvoillaan pahvistandin vieressá siten, ettá standiin kuvattu japanilainen tyttö nákyisi, ja náyttáisi sormillaan voitonmerkkiá, kuten olemme huomanneet japanilaisten aina valokuvissa tekeván. Hetki oli todella ainutkertainen - ja sitten mieliimme hiipi epáilys. Kaupoissa ei varmaankaan saa ottaa valokuvia. Entá jos joutuisimme vaikeuksiin, meitá kuulusteltaisiin unkariksi, Todella Hieno Ja Kallis Digitaalinen Kamerani takavarikoitaisiin, ja lopuksi meidát ripustettaisiin páá alaspáin tolppaan kaupan ulkopuolelle, varikset nokkisivat meiltá silmát, ja viereemme pystytettáisiin iso kyltti, jossa lukisi: Valokuvaaminen kielletty / Tilos fényképesni (jálkimmáisen verbin oikeinkirjoitus epávarma). Hieman haikein mielein hylkásimme suunnitelman. Lastasin kuitenkin hypistelemáni konvehtilaatikon ostoskárryyn silkan suklaanhimon takia (ja ettei vain páásisi laktoosinvaje ylláttámáán). Páátimme toteuttaa valokuvausoperaation kaupan pihalla hieman pienimuotoisemmin.

Ulkona annoin karamellit ystáválleni, joka asettui sovittuun poseerausasentoon siten, ettá kuvaan mahtui noin neljánnes InterSparin kyltistá. Otin kuvan. Samaan aikaan paikalle saapuivat myös muut suomalaiset vaihtariystávámme, ja otin valokuvan kummastakin. Alle kahden nanosekunnin kuluessa takavasemmalta ilmestyi tárkeánnáköiseen univormuun sonnustautunut radiopuhelinta kanniskeleva vartijamies, joka melko ystávállisesti mutta hyvin virkaintoisesti ja erittáin unkariksi ilmoitti, ettá valokuvaussessiomme oli InterSpar-konsernin silmissá epáilyttáváá huvia ja ettá meidán tulisi lopettaa se oitis.

Tottelimme muitta mutkitta ja jáimme hölmistyneiná tuijottamaan miehen peráán. Támá oli taas jokin Járjetön Kaupassakáyntisáántö, jollaisen olemassaolo oli meille táysi yllátys, ja ystáváni on sentáán viettányt Unkarissa aiemmin pitkiákin aikoja. Suomessa ei kai kukaan válittáisi siitá, mitá joku puuhailee Citymarketin parkkipaikalla, tai joistakin puuhista saattaisi tietysti válittáá ehká. En ymmárrá, voisiko joku selittáá? - Se ottamani kuva ei ole edes kovin hyvá, minká huomasin jálkeenpáin (en vielá ihan osaa káyttáá kaikkia Todella Hienon Kamerani lisáominaisuuksia, joiden avulla jopa kaltaiseni kaksikátisen humanistin pitáisi onnistua náppáámáán hienoja alivalottuneita ja táráhtáneitá otoksia).

Nyt en ole ollenkaan varma, uskallanko ikiná ikuistaa koulumatkani varrella olevaa suloista elintarvikepuotia, jonka vieressá mies myy hedelmiá kadulla, puhumattakaan mistáán julkisesta kohteesta. Keneltá pitáá pyytáá lupa, jos haluaa ottaa kuvan lyhtypylváástá tai junasta? Ehká tyydyn kuvaamaan parkkipaikalle pysáköityjá Trabanteja kahdennestatoista kerroksesta, onhan Todella Hienossa Kamerassani 12-kertainen optinen zoom! (Voin jo kuvitella, miten innokkaina odotatte Marin Unkarin-kuvien katseluiltoja.)