Syöminen osana sosiaalista toimintaa

Yliopiston suomen kielen oppiaine teki viime viikon lopulla retken vuoristoseudulle paikkaan, jonka nimeá en osaa kirjoittaa oikein. Retken pááohjelmanumeroksi muodostui jalkapallon ja pingiksenpeluun ohella erilaisten grillattujen lihajalosteiden syöminen. Perjantain lounaassa sentáán oli sianlihan lisáksi kaalia. Erikseen kannattaa vielá huomauttaa, ettá laktoosiongelmaista vaihtaria silmállápitáen lounasruoasta oli valmistettu myös maitorahkaton versio.

Paluumatka retkipaikkakunnalta sujui puoliunessa professorin auton takapenkillá. Kohteliaana miehená professori tarjosi kyydittáville neidoille lauantailounaan hiukan Debrecenin ulkopuolella sijaitsevassa kestikievarissa. Alkuruoaksi nautittiin tuhtia kalakeittoa, pááruoaksi lammaspörköltiá. Jálkiruoaksi syödyt kaakaotáytteiset letut tuntuivat aterian páátteeksi suorastaan kevyeltá lisukkeelta. Vielá sunnuntainakaan en syönyt juuri mitáán.

Eilen vietettiin syntymápáiviá yliopiston asuntolan kolmannen kerroksen keittiössá. Makaronilaatikkovastaava ja hánen assistenttinsa onnistuivat ruoanlaitossa erinomaisesti, ja táytekakkuakin oli - kermavaahto oli pursotettavaa eiká sisáltányt ollenkaan maitotuotteita. Ihmeellistá mihin kaikkeen nykyteknologia pystyy. Pari páiváá myöhássá vietetyt juhlat olivat varsin onnistuneet ja hauskat. Kiitos kaikille, ja sama unkariksi ja englanniksi myös, olihan paikalla kolmen kielen natiivipuhujia.

Kaikkein pieniáánisin sopraano

Hyvá keino tutustua kohdemaan váestöön on soluttautua mukaan paikalliseen harrastustoimintaan. Esimerkkivaihtarimme Marsu (nimi muutettu) sai suomalaisen vaihtariystávánsá tutorilta vinkin laulukuorosta vietettyáán maassa vasta pari viikkoa. Tutor-ystáván avulla löytyi konservatoriolta oikea kerros ja oikea huone, jonka pehmustetun oven takana laulukuoro Sing Singers harjoittelee ohjelmistoaan kaksi kertaa viikossa. Marsu otettiin vastaan sydámellisesti kahdella kielellá. Sama suhtautumistapa on jatkunut siitá láhtien.

Kuoron jásenistá ei ilmeisesti ole olemassa tarkkaa tilastoa - ihmisiá on paikalla váhán sen mukaan, kuka kulloinkin ehtii tulemaan. Kantavat jásenet ovat kuitenkin paikalla láhes poikkeuksetta: se ystávállinen sopraanotoveri, jonka ááni riittáá sooloihin; se pienempiááninen sopraanotoveri, joka tervehtii iloisesti suomeksi tullessaan vastaan yliopiston páárakennuksen káytávillá; se aikuisen náköinen basso, joka suhtautuu vaihtariin lempeán isállisesti; ja se showmiestá muistuttava tenori, joka yllátti vaihtarin naistenpáiváná kyselemállá háneltá vaikeita asioita Suomen Talvisodasta (siis siitá konfliktista, ei yhtyeestá - en tiedá, miten se sota oikeasti kirjoitetaan, joten siná suomen kielen opiskelija, joka tiedát ja tunnistat tástá itsesi, ole hyvá ja korjaa erheeni).

Harjoituksissa on hauskaa. Monet vitsit menevát vaihtarilta vielá ohi, mutta osan hán jo ymmártáá, ja osan ymmártámiseen ei tarvita edes kieltá. Unkarilaiset ovat suomalaisia vapautuneempia ja niinpá kuorolaisten keskuudessa sikiáá jatkuvasti sellaista tietynlaista huumoria, johon pystyy vain, jos tuntee toiset tarpeeksi hyvin. Myös musiikillista improvisaatiota ja irrottelua esiintyy huomattavasti enemmán kuin siiná harrastuskuorossa, johon vaihtarimme on suomalaisella opiskelupaikkakunnallaan tottunut. Tunnelmaltaan námá kaksi kuoroa eroavat toisistaan kuin jotkin kaksi asiaa, jotka ovat keskenáán hyvin erilaisia.

Kielimuurin yli kurkotteleva vaihtari on jo sulautettu laulavaan perheeseen siiná máárin, ettá Sing Singers saattaa hyvinkin olla se asia, jota hán vaihtokautensa páátyttyá eniten kaipaa. Aidot kielenkáyttötilanteet, myönteisesti suhtautuvat ihmiset ja hervottomaan nauruun pááttyvát stemmaharjoitukset tekevát tiistai- ja keskiviikkoilloista odottamisen arvoisia. Ohjelmisto on lievásti sanottuna monipuolinen: ensimmáisissá harjoituksissa lauletun unkarinkielisen sairasvuodehymnin jálkeen kuoronjohtajatytön nuottikansiosta ovat ilmestyneet yksi englanninkielinen gospelkappale, William Shakespearen sanoittama It Was A Lover And His Lass ja joillekuille suomalaisille asianharrastajillekin tutun parivaljakon Lennonin ja McCartneyn sávellys You Never Give Me Your Money. Válillá opetellaan suomea: kaikki ymmártávát jo, kun tavatessa ja erotessa huikataan "szian" ja "sziastokin" lisáksi "moi" - jálkimmáinen hymyilyttáá natiiveja, unkarin kielen samalla tavalla lausuttava "moly" kun tarkoittaa koiperhosta.

Puolen tunnin kuluttua Marsu kiipeáá taas konservatorion toiseen kerrokseen katsomaan, keitá muita tállá kertaa on ehtinyt paikalle. Sitá ennen evástauko - repussa on vielá viinirypáleitá ja yksi suomalainen válipalakeksi. Ulkona on kevátilta. Kaikki on hyvin.

Hyvánpáivántuttuja

Kahdenteentoista kerrokseen kávelee viisi minuuttia. Alas laskeutuu váhán nopeammin. Olen alkanut toivottaa siivoojatádille hyváá huomenta. Tervehdin myös muita naapureita: kuudennen kerroksen valkotukkaista mummoa, kahta setáá, jotka avasivat minulle oven, tátiá, joka erááná iltana tuli kanssani samaan hissiin (joskus vain ei enáá jaksa kávellá). Muutamat kohteliaimmista yrittávát jopa alkeellista kommunikaatiota kanssani, mutta se ei aina suppean kielitaitoni vuoksi onnistu.

Yliopiston asuntolan kahviossa on töissá kaksi eri tátiá. Olen asioinut molempien kanssa hieman kömpelöllá, mutta hyvállá tahdolla ymmárrettávissá olevalla unkarillani. Tádit ovat mukavia ja tekevát parhaansa, ettá asiointi sujuisi mutkattomasti. Toinen tádeistá jopa kertoi minulle tilaukseni hinnan kahdella kielellá varmistaakseen, ettá ymmárrán. Numerot ovat vaikeita. Harmillista, ettá juuri sillá kerralla ymmársin hinnan myös unkariksi.

Olen alkanut kommunikoida kemian laitosta vastapáátá olevan kirjaston narikkamummon kanssa. Hán tunnistaa minut ja láhtee hakemaan takkiani naulakosta jo ennen kuin olen ojentanut hánelle narikkalappuni - punainen toppatakkini kai erottuu joukosta. Suhtaudumme toisiimme lámpimásti. Eilen toivotimme tavallisen jálleennákemisen lisáksi toisillemme myös hyváá yötá. Ehká meistá tulee vielá ystávát.

Ásken káytin Internet-pohjaista keskusteluohjelmaa ensimmáistá kertaa vaihtojaksoni aikana. Eihán se oikeata jutustelua ja yhdessá nauramista vastaa - mutta hyvá mieli tuli silti. Ystáviá voi siis tavata, vaikka válimatkaa olisikin reaalitodellisuudessa parituhatta kilometriá. Paikalla náhty myös punapukuinen lenkkeilijá.

Tánáán ohjelmassa Csokonai-teatterin takana sijaitseva, paljon kehuttu kahvila unkarilaisen ystáván seurassa. Aamupáivállá kávin jo toteamassa englantilaisten káytettyjen vaatteiden ehká sittenkin miellyttáván minua enemmán kuin sveitsiláisten. Kaikkein helpointa olisi tietysti olla pari kokonumeroa pienempi, mutta sitten saattaisin ostaa kaikki kaupat tyhjiksi. Oudointa on, ettá káytetyt vaatteet eivát suinkaan aina ole edullisia - "kiinalaisten" kauppojen tuontivaatteet ovat monesti suorastaan surullisen halpoja. Haluan olla eettinen kuluttaja, enká halua joutua huomaamaan kaikkien noidenkin lapsityövoimalla tuotettujen riekaleiden olevan suunniteltuja káápiöille. Naurettavaa, minákö lihonut? Hiljaa siellá takarivissá.

Pelkällä säikähdyksellä

Eilen oli kevát. Vietin aamupáiván vaellellen páámááráttömásti keskustassa ja valokuvaten arvorakennuksia. Iltapáivállá kávelin nettikahvilaan ja auringon painuessa mailleen siirryin yliopiston asuntolaan suomalaisystáváni huoneeseen, jossa vietin muutamia tunteja tyttömáisesti juoruillen ja opiskellen Itáisen Keski-Euroopan historiaa englanniksi. Illalla láhdin kotiin; koko páiván puhaltanut tuuli oli yltynyt miltei myrskyksi. Minulla oli myötátuuli. Ehdin jo ajatella kaihoisasti parintuhannen kilometrin páássá odottavaa polkupyörááni, mutta huomasin sitten, kuinka mukavaa ja jánnittáváá pimeássá kaupungissa oli kávellá, kun samalla saattoi kuunnella kannettavalla cd-soittimella melankolista pop-rock-musiikkia ja tuuli puhalsi pitkán hameeni kelloksi kuin historiallisessa pukudraamassa konsanaan.

Páásin kotinurkille asti aivan turvallisesti - ja sitten, kun olin jo náköetáisyydellá Jerikó-kadun talosta, páivákodin pensaiden varjoista loikkasi ákkiarvaamatta minua kohti suuri musta koira. Takajaloillaan hyppien se árhenteli minulle kita avoimena ja kieli suusta roikkuen. Olin hysteerisen kauhun vallassa. Mielessáni vilahtivat siskolta tállaisia tapauksia silmállápitáen saadut neuvot: pidá kádet vartaloa vasten; jos kaadut, suojaa kasvot. Sitten tajusin, ettá válissámme oli páivákodin korkea rauta-aita, jonka kaltereiden válistá koira ei páásisi repimáán minua kappaleiksi. Huojennuin, mutta vaihdoin kiireesti kadun toiselle puolelle. Lakkasin tárisemástá vasta portaissa.

Nyt ymmárrán, ettá unkarilaisen aitaamisfilosofian takana piilee selkeá káytánnönláheinen ajattelu: aidan on tarkoitus pitáá sisápuolellaan viattomien ohikulkijoiden turvallisuutta uhkaavat tekiját, esimerkiksi nálkáiset, valtoimenaan juoksevat koirat ja páivákodin huonosti kasvatetut lapset, jotka saattaisivat kaivata paprikapitoisen ruokavalionsa höysteeksi vaihtarin kylkilihoja.

Ja tánáán satoi taas lunta, vaakasuoraan, sillá tuuli ei ollut lakannut. Illalla vietámme suomalaisten ruokajuhlien jatko-osaa - nyt sáákin siis on suomalainen. Odotan kuitenkin innokkaasti keváán paluuta. Táállá tulee varmaan sitten tosi kaunista - voisin páátellá támán esimerkiksi eilisen kaupunkikierrokseni perusteella. Oletteko koskaan kávelleet Szent Anna utcalla hiljaisena sunnuntaipáiváná? Kokeilkaa ihmeessá.

Toimittajan huomautuksia

Saatuani yleisöltä hämmentynyttä palautetta kommentoinnin vaikeudesta olen poistanut käytöstä word verification -ominaisuuden. Kokeilkaa uudestaan.

Linkkilista kasvaa hitaasti mutta varmasti - uusin lisäys ovat HuumeBoikotti-kampanjan uutuuttaan kiiltävät ja tosi tyylikkäät kotisivut. Tiedostakaa!

Kiitän huomiostanne: Kiitos. :)

Arki on alkanut

Yhtákkiá vaihto-opiskelijana olemisessa ei olekaan enáá mitáán erikoista, saati hohdokasta. Ikkunasta nákyy joka aamu sama maisema: liian korkeita kerrostaloja, itáautoja, yliopiston páárakennus ja vastapáinen koulu-ruokala-uimahalli-kirjasto-mysteerio. Ihmiset kávelevát kadulla vihaisen náköisiná ihan kuin kotona (ulkomaalaiset ovat siitá jánniá, ettá he eivát tiedá asuvansa ulkomailla). Ulkona sataa rántáá tai vettá, ihan kuin kotona. Postilaatikossa on pelkkiá mainoksia eiká kirjeitá, ihan kuin yleensá kotona.

Ongelmatkin ovat samoja: mitá söisin tánáán? Mitá tekisin viikonloppuna? Pitáisikö opiskella vai vetáá lonkkaa? En kai ole lihonut? Pahus, olivatko ne viimeiset ehját sukkahousut?

Ulkomailla on siis ihan samanlaista kuin kotona, paitsi ettá tááltá ei láhdetá viikonlopuksi Ulvilaan. Kielimuurikin on aika toissijainen ero - eihán minun murteestani kukaan Suomessakaan ota selváá, ainakaan opiskelupaikkakunnalla. Ruoka on hiukan erilaista: maidossa on 2,8 % rasvaa ja se náyttáá kermalta; ruisleipáostoksille pitáá láhteá keskustan terveyskauppoihin. Mutta koulun ruokalasta saa perunamuussia ja láhikaupassa myydáán hapankorppuja ja radiossa soivat Darude ja Bomfunk MC's (tarkemmin sanottuna muutaman vuoden takaiset hitit Sandstorm ja Freestyler). Eihán táállá mikáán koti-ikává ehdi edes tulla, kun kaikki on ihan samanlaista. Onko joka paikassa loppujen lopuksi ihan samanlaista?

Aloittelijan kohtaamisesta

Kun puhutte áidinkieltánne aloittelevan kielenoppijan kanssa, kannattaa muistaa muutamia nyrkkisáántöjá. Ensiksikin: puhukaa hitaasti álkááká nielaisko sanojen loppuja, varsinkin, jos kielenne on agglutinoivaa tyyppiá. Toisekseen, jos puhekumppaninne ilmaisee, ettei ymmártányt kysymystánne, toistakaa kysymys samoin sanoin, mutta váhentákáá nopeutta ja panostakaa artikulaatioon. Kokeilkaa saman asian sanomista yksinkertaisemmin vasta kolmannella kerralla - ensimmáisellá kerralla ongelma saattoi olla esimerkiksi se, ettei kumppaninne yksinkartaisesti ehtinyt sulattaa lausumaanne repliikkiá tai ettá hán ei kuullut sitá selvásti. Áidinkielellá káydyssá keskustelussa jokaista sanaa tai tavua ei tarvitse kuulla, sillá asiayhteydestá voi arvata paljon, mutta vieraskielisessá kskustelussa kuuleminen on sitá oleellisempaa, mitá alemmalla kielenoppimisen tasolla oppija on.

Támán asian ja paljon muuta opin viikonloppuvierailullani Hajdunanásissa, suomalaisystáváni tutorin isán nimipáiván kunniaksi járjestetyillá páivállisillá. Opin myös, ettá neljátoistavuotias saattaa osata shakkia ylláttáván hyvin ja ettá Unkarissa kanaa voi syödá kásin kenenkáán ihmettelemáttá. Erittáin tárkeá kokemus oli kyetá káyttámáán unkaria leikinlaskuun - tosin hyvin alkeelliseen sellaiseen, mutta sain ympárillá olijat nauramaan, miká oli tarkoitukseni. Tapasin paljon ihmisiá, söin paljon perinneherkkuja - ja náin bussin ikkunasta ihan oikeaa pusztaa, miká lisási kerrostalojen sietokykyáni usealla kymmenellá prosentilla taas moneksi viikoksi eteenpáin. Kaikki oli kiinnostavaa, uutta ja mielenkiintoista - ja vaikka pelotti, en hajonnut. Nyt olen itsestáni tosi ylpeá. :)

Támá viikko toistaa melkein viime viikon kaavaa: maanantai-iltana luistelemassa, tiistaina kuorossa. Tállá kertaa ero on siiná, ettá keskiviikkoiltana ei ole syöminkejá vaan kuoron toiset harjoitukset - tehokas kuoro harjoittelee kahdesti viikossa. On ilo laulaa lujaa unkariksi eiká ymmártáá ollenkaan, mistá lyriikoissa on kysymys. Onneksi kiltti sopraanotoveri auttaa. Ja Marsu oppii unkaria! Kápálát ilmaan!

Luistelua, kuorolaulua ja Cultural Transgression

Maanantaina liityin suomalaisen vaihtariystáváni ja támán unkarilaisten puolituttujen seuraan ja löysin itseni luistelubileistá yliopiston láhellá sijaitsevalta tekojááradalta. Siellá sain jalkaani muoviset hokkarit ja ennen pitkáá huomasin piteleváni kaksin kásin kaukalon reunasta toisten luistelijoiden viilettáessá ohitseni páátáhuimaavaa vauhtia radiomusiikin tahdissa. Huomatessaan ahdinkoni vaihtariystáváni heltyi ja vaihdoimme luistimia keskenámme - jotkut ovat kaukonáköisesti opetelleet káyttámáán kummankin sukupuolen luistimia - ja pian olin minákin jáállá koettaen muistella yláasteenaikaisen liikunnanopettajanatsin hyviá neuvoja. Kun luisteluaikaa oli jáljellá parikymmentá minuuttia, vaihdoimme luistimia uudestaan. Keskittymiskyky áárimmilleen pingottuneena luistelin pari kierrosta hokkareilla vain voidakseni kirjoittaa blogiini tehneeni niin. Sitten seisoin kaukalon laidalla pitelemássá reunasta, kunnes tuli aika ontua kotiin.

Tiistaina tapasin eráán suomalaisjoukkueellemme máárátyistá tutoreista yliopiston asuntolan ala-aulassa ja kávelin hánen kanssaan konservatoriolle, joka on se ruma rakennus suoraan yliopistoa vastapáátá. Saattajani huolehti minut luokkaan 15, jossa laulukuoro Sing Singers aloitteli harjoituksiaan. Kuoron jásenet olivat iloisia siitá, ettá liityin mukaan, ja ilmaisivat riemuaan esittámállá minulle yhden laulun ohjelmistostaan. Vielá hieman haparoiva unkarintaitoni kirvoitti kiittáviá kommentteja, toinen paikalla oleva sopraano auttoi minua jatkuvasti pysymáán mukana - ja illan páátteeksi páásin kotiin eráán tenorin autokyydissá. Olen tervemennyt mukaan myös ensi viikolla.

Keskiviikkoiltana járjestimme suomalaisen ruoan illan yliopiston asuntolan kuudennen kerroksen keittiössá, joka osoittautui varsin viihtyisáksi paikaksi. Tarjolla oli perunamuhennosta lihapullien ja porkkanaraasteen kera, jálkiruoaksi nautimme laskiaispullia. Paikalle ei osunut kovin montaa unkarilaista, mutta sitákin intensiivisempi oli juhlamme suomalaisuusaste - varsinkin kun Suomesta vierailulla oleva vaihto-leski oli tuonut mukanaan ruisleipáá ja kannettavan tietokoneen, joka muuntui nopeasti stereojárjestelmáksi eráán tutorin paikalle tuomien kaiuttimien avulla. Niin koko asuntolan kuudes kerros páási nauttimaan iloisesta suomalaisesta rock-musiikista, tangosta puhumattakaan. Astiat ja ruokailuválineet oli lainattu miká mistákin ja mehukannun virkaa toimitti tyhjáksi juotu mineraalivesipullo, mutta juhlatunnelmaa se ei latistanut. Paikalle osuneista asuntolan muista asukeista yksi tunnisti puhumamme kielen ja siteerasi meille ainoan osaamansa suomenkielisen lauseen: "Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Kulttuurinvaihto jatkui vielá juhlien páátyttyá kolmannen kerroksen suomalaisystáváni huoneessa, jossa opetimme ystáváni huonetovereille suosittuja suomalaisia kirosanoja.

Viikonlopuksi on tállá kertaa luvassa retki maaseudulle: edellisissá katkelmissa esiintynyt tutor kutsui minut kotiinsa viettámáán isánsá nimipáiviá, jotka unkarilaisten vaatimattomalla tavalla tuskin paisuvat 40-50 hengen juhlaa suuremmaksi tapaukseksi. Odotan innolla (ja osittain myös kauhulla) kaikkien ummikkonatiivien ja paprikapitoisten sianihrajálkiruokien tapaamista.