Aloittelijan kohtaamisesta
Kun puhutte áidinkieltánne aloittelevan kielenoppijan kanssa, kannattaa muistaa muutamia nyrkkisáántöjá. Ensiksikin: puhukaa hitaasti álkááká nielaisko sanojen loppuja, varsinkin, jos kielenne on agglutinoivaa tyyppiá. Toisekseen, jos puhekumppaninne ilmaisee, ettei ymmártányt kysymystánne, toistakaa kysymys samoin sanoin, mutta váhentákáá nopeutta ja panostakaa artikulaatioon. Kokeilkaa saman asian sanomista yksinkertaisemmin vasta kolmannella kerralla - ensimmáisellá kerralla ongelma saattoi olla esimerkiksi se, ettei kumppaninne yksinkartaisesti ehtinyt sulattaa lausumaanne repliikkiá tai ettá hán ei kuullut sitá selvásti. Áidinkielellá káydyssá keskustelussa jokaista sanaa tai tavua ei tarvitse kuulla, sillá asiayhteydestá voi arvata paljon, mutta vieraskielisessá kskustelussa kuuleminen on sitá oleellisempaa, mitá alemmalla kielenoppimisen tasolla oppija on.
Támán asian ja paljon muuta opin viikonloppuvierailullani Hajdunanásissa, suomalaisystáváni tutorin isán nimipáiván kunniaksi járjestetyillá páivállisillá. Opin myös, ettá neljátoistavuotias saattaa osata shakkia ylláttáván hyvin ja ettá Unkarissa kanaa voi syödá kásin kenenkáán ihmettelemáttá. Erittáin tárkeá kokemus oli kyetá káyttámáán unkaria leikinlaskuun - tosin hyvin alkeelliseen sellaiseen, mutta sain ympárillá olijat nauramaan, miká oli tarkoitukseni. Tapasin paljon ihmisiá, söin paljon perinneherkkuja - ja náin bussin ikkunasta ihan oikeaa pusztaa, miká lisási kerrostalojen sietokykyáni usealla kymmenellá prosentilla taas moneksi viikoksi eteenpáin. Kaikki oli kiinnostavaa, uutta ja mielenkiintoista - ja vaikka pelotti, en hajonnut. Nyt olen itsestáni tosi ylpeá. :)
Támá viikko toistaa melkein viime viikon kaavaa: maanantai-iltana luistelemassa, tiistaina kuorossa. Tállá kertaa ero on siiná, ettá keskiviikkoiltana ei ole syöminkejá vaan kuoron toiset harjoitukset - tehokas kuoro harjoittelee kahdesti viikossa. On ilo laulaa lujaa unkariksi eiká ymmártáá ollenkaan, mistá lyriikoissa on kysymys. Onneksi kiltti sopraanotoveri auttaa. Ja Marsu oppii unkaria! Kápálát ilmaan!
Támán asian ja paljon muuta opin viikonloppuvierailullani Hajdunanásissa, suomalaisystáváni tutorin isán nimipáiván kunniaksi járjestetyillá páivállisillá. Opin myös, ettá neljátoistavuotias saattaa osata shakkia ylláttáván hyvin ja ettá Unkarissa kanaa voi syödá kásin kenenkáán ihmettelemáttá. Erittáin tárkeá kokemus oli kyetá káyttámáán unkaria leikinlaskuun - tosin hyvin alkeelliseen sellaiseen, mutta sain ympárillá olijat nauramaan, miká oli tarkoitukseni. Tapasin paljon ihmisiá, söin paljon perinneherkkuja - ja náin bussin ikkunasta ihan oikeaa pusztaa, miká lisási kerrostalojen sietokykyáni usealla kymmenellá prosentilla taas moneksi viikoksi eteenpáin. Kaikki oli kiinnostavaa, uutta ja mielenkiintoista - ja vaikka pelotti, en hajonnut. Nyt olen itsestáni tosi ylpeá. :)
Támá viikko toistaa melkein viime viikon kaavaa: maanantai-iltana luistelemassa, tiistaina kuorossa. Tállá kertaa ero on siiná, ettá keskiviikkoiltana ei ole syöminkejá vaan kuoron toiset harjoitukset - tehokas kuoro harjoittelee kahdesti viikossa. On ilo laulaa lujaa unkariksi eiká ymmártáá ollenkaan, mistá lyriikoissa on kysymys. Onneksi kiltti sopraanotoveri auttaa. Ja Marsu oppii unkaria! Kápálát ilmaan!
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home