Luistelua, kuorolaulua ja Cultural Transgression

Maanantaina liityin suomalaisen vaihtariystáváni ja támán unkarilaisten puolituttujen seuraan ja löysin itseni luistelubileistá yliopiston láhellá sijaitsevalta tekojááradalta. Siellá sain jalkaani muoviset hokkarit ja ennen pitkáá huomasin piteleváni kaksin kásin kaukalon reunasta toisten luistelijoiden viilettáessá ohitseni páátáhuimaavaa vauhtia radiomusiikin tahdissa. Huomatessaan ahdinkoni vaihtariystáváni heltyi ja vaihdoimme luistimia keskenámme - jotkut ovat kaukonáköisesti opetelleet káyttámáán kummankin sukupuolen luistimia - ja pian olin minákin jáállá koettaen muistella yláasteenaikaisen liikunnanopettajanatsin hyviá neuvoja. Kun luisteluaikaa oli jáljellá parikymmentá minuuttia, vaihdoimme luistimia uudestaan. Keskittymiskyky áárimmilleen pingottuneena luistelin pari kierrosta hokkareilla vain voidakseni kirjoittaa blogiini tehneeni niin. Sitten seisoin kaukalon laidalla pitelemássá reunasta, kunnes tuli aika ontua kotiin.

Tiistaina tapasin eráán suomalaisjoukkueellemme máárátyistá tutoreista yliopiston asuntolan ala-aulassa ja kávelin hánen kanssaan konservatoriolle, joka on se ruma rakennus suoraan yliopistoa vastapáátá. Saattajani huolehti minut luokkaan 15, jossa laulukuoro Sing Singers aloitteli harjoituksiaan. Kuoron jásenet olivat iloisia siitá, ettá liityin mukaan, ja ilmaisivat riemuaan esittámállá minulle yhden laulun ohjelmistostaan. Vielá hieman haparoiva unkarintaitoni kirvoitti kiittáviá kommentteja, toinen paikalla oleva sopraano auttoi minua jatkuvasti pysymáán mukana - ja illan páátteeksi páásin kotiin eráán tenorin autokyydissá. Olen tervemennyt mukaan myös ensi viikolla.

Keskiviikkoiltana járjestimme suomalaisen ruoan illan yliopiston asuntolan kuudennen kerroksen keittiössá, joka osoittautui varsin viihtyisáksi paikaksi. Tarjolla oli perunamuhennosta lihapullien ja porkkanaraasteen kera, jálkiruoaksi nautimme laskiaispullia. Paikalle ei osunut kovin montaa unkarilaista, mutta sitákin intensiivisempi oli juhlamme suomalaisuusaste - varsinkin kun Suomesta vierailulla oleva vaihto-leski oli tuonut mukanaan ruisleipáá ja kannettavan tietokoneen, joka muuntui nopeasti stereojárjestelmáksi eráán tutorin paikalle tuomien kaiuttimien avulla. Niin koko asuntolan kuudes kerros páási nauttimaan iloisesta suomalaisesta rock-musiikista, tangosta puhumattakaan. Astiat ja ruokailuválineet oli lainattu miká mistákin ja mehukannun virkaa toimitti tyhjáksi juotu mineraalivesipullo, mutta juhlatunnelmaa se ei latistanut. Paikalle osuneista asuntolan muista asukeista yksi tunnisti puhumamme kielen ja siteerasi meille ainoan osaamansa suomenkielisen lauseen: "Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Kulttuurinvaihto jatkui vielá juhlien páátyttyá kolmannen kerroksen suomalaisystáváni huoneessa, jossa opetimme ystáváni huonetovereille suosittuja suomalaisia kirosanoja.

Viikonlopuksi on tállá kertaa luvassa retki maaseudulle: edellisissá katkelmissa esiintynyt tutor kutsui minut kotiinsa viettámáán isánsá nimipáiviá, jotka unkarilaisten vaatimattomalla tavalla tuskin paisuvat 40-50 hengen juhlaa suuremmaksi tapaukseksi. Odotan innolla (ja osittain myös kauhulla) kaikkien ummikkonatiivien ja paprikapitoisten sianihrajálkiruokien tapaamista.