Pelkällä säikähdyksellä

Eilen oli kevát. Vietin aamupáiván vaellellen páámááráttömásti keskustassa ja valokuvaten arvorakennuksia. Iltapáivállá kávelin nettikahvilaan ja auringon painuessa mailleen siirryin yliopiston asuntolaan suomalaisystáváni huoneeseen, jossa vietin muutamia tunteja tyttömáisesti juoruillen ja opiskellen Itáisen Keski-Euroopan historiaa englanniksi. Illalla láhdin kotiin; koko páiván puhaltanut tuuli oli yltynyt miltei myrskyksi. Minulla oli myötátuuli. Ehdin jo ajatella kaihoisasti parintuhannen kilometrin páássá odottavaa polkupyörááni, mutta huomasin sitten, kuinka mukavaa ja jánnittáváá pimeássá kaupungissa oli kávellá, kun samalla saattoi kuunnella kannettavalla cd-soittimella melankolista pop-rock-musiikkia ja tuuli puhalsi pitkán hameeni kelloksi kuin historiallisessa pukudraamassa konsanaan.

Páásin kotinurkille asti aivan turvallisesti - ja sitten, kun olin jo náköetáisyydellá Jerikó-kadun talosta, páivákodin pensaiden varjoista loikkasi ákkiarvaamatta minua kohti suuri musta koira. Takajaloillaan hyppien se árhenteli minulle kita avoimena ja kieli suusta roikkuen. Olin hysteerisen kauhun vallassa. Mielessáni vilahtivat siskolta tállaisia tapauksia silmállápitáen saadut neuvot: pidá kádet vartaloa vasten; jos kaadut, suojaa kasvot. Sitten tajusin, ettá válissámme oli páivákodin korkea rauta-aita, jonka kaltereiden válistá koira ei páásisi repimáán minua kappaleiksi. Huojennuin, mutta vaihdoin kiireesti kadun toiselle puolelle. Lakkasin tárisemástá vasta portaissa.

Nyt ymmárrán, ettá unkarilaisen aitaamisfilosofian takana piilee selkeá káytánnönláheinen ajattelu: aidan on tarkoitus pitáá sisápuolellaan viattomien ohikulkijoiden turvallisuutta uhkaavat tekiját, esimerkiksi nálkáiset, valtoimenaan juoksevat koirat ja páivákodin huonosti kasvatetut lapset, jotka saattaisivat kaivata paprikapitoisen ruokavalionsa höysteeksi vaihtarin kylkilihoja.

Ja tánáán satoi taas lunta, vaakasuoraan, sillá tuuli ei ollut lakannut. Illalla vietámme suomalaisten ruokajuhlien jatko-osaa - nyt sáákin siis on suomalainen. Odotan kuitenkin innokkaasti keváán paluuta. Táállá tulee varmaan sitten tosi kaunista - voisin páátellá támán esimerkiksi eilisen kaupunkikierrokseni perusteella. Oletteko koskaan kávelleet Szent Anna utcalla hiljaisena sunnuntaipáiváná? Kokeilkaa ihmeessá.