Itäblogi

Ruumis halajaa sinne, missä sielu jo on - rautaesiripun tuolle puolen.

lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Hyvánpáivántuttuja

Kahdenteentoista kerrokseen kávelee viisi minuuttia. Alas laskeutuu váhán nopeammin. Olen alkanut toivottaa siivoojatádille hyváá huomenta. Tervehdin myös muita naapureita: kuudennen kerroksen valkotukkaista mummoa, kahta setáá, jotka avasivat minulle oven, tátiá, joka erááná iltana tuli kanssani samaan hissiin (joskus vain ei enáá jaksa kávellá). Muutamat kohteliaimmista yrittávát jopa alkeellista kommunikaatiota kanssani, mutta se ei aina suppean kielitaitoni vuoksi onnistu.

Yliopiston asuntolan kahviossa on töissá kaksi eri tátiá. Olen asioinut molempien kanssa hieman kömpelöllá, mutta hyvállá tahdolla ymmárrettávissá olevalla unkarillani. Tádit ovat mukavia ja tekevát parhaansa, ettá asiointi sujuisi mutkattomasti. Toinen tádeistá jopa kertoi minulle tilaukseni hinnan kahdella kielellá varmistaakseen, ettá ymmárrán. Numerot ovat vaikeita. Harmillista, ettá juuri sillá kerralla ymmársin hinnan myös unkariksi.

Olen alkanut kommunikoida kemian laitosta vastapáátá olevan kirjaston narikkamummon kanssa. Hán tunnistaa minut ja láhtee hakemaan takkiani naulakosta jo ennen kuin olen ojentanut hánelle narikkalappuni - punainen toppatakkini kai erottuu joukosta. Suhtaudumme toisiimme lámpimásti. Eilen toivotimme tavallisen jálleennákemisen lisáksi toisillemme myös hyváá yötá. Ehká meistá tulee vielá ystávát.

Ásken káytin Internet-pohjaista keskusteluohjelmaa ensimmáistá kertaa vaihtojaksoni aikana. Eihán se oikeata jutustelua ja yhdessá nauramista vastaa - mutta hyvá mieli tuli silti. Ystáviá voi siis tavata, vaikka válimatkaa olisikin reaalitodellisuudessa parituhatta kilometriá. Paikalla náhty myös punapukuinen lenkkeilijá.

Tánáán ohjelmassa Csokonai-teatterin takana sijaitseva, paljon kehuttu kahvila unkarilaisen ystáván seurassa. Aamupáivállá kávin jo toteamassa englantilaisten káytettyjen vaatteiden ehká sittenkin miellyttáván minua enemmán kuin sveitsiláisten. Kaikkein helpointa olisi tietysti olla pari kokonumeroa pienempi, mutta sitten saattaisin ostaa kaikki kaupat tyhjiksi. Oudointa on, ettá káytetyt vaatteet eivát suinkaan aina ole edullisia - "kiinalaisten" kauppojen tuontivaatteet ovat monesti suorastaan surullisen halpoja. Haluan olla eettinen kuluttaja, enká halua joutua huomaamaan kaikkien noidenkin lapsityövoimalla tuotettujen riekaleiden olevan suunniteltuja káápiöille. Naurettavaa, minákö lihonut? Hiljaa siellá takarivissá.