Kaikkein pieniáánisin sopraano

Hyvá keino tutustua kohdemaan váestöön on soluttautua mukaan paikalliseen harrastustoimintaan. Esimerkkivaihtarimme Marsu (nimi muutettu) sai suomalaisen vaihtariystávánsá tutorilta vinkin laulukuorosta vietettyáán maassa vasta pari viikkoa. Tutor-ystáván avulla löytyi konservatoriolta oikea kerros ja oikea huone, jonka pehmustetun oven takana laulukuoro Sing Singers harjoittelee ohjelmistoaan kaksi kertaa viikossa. Marsu otettiin vastaan sydámellisesti kahdella kielellá. Sama suhtautumistapa on jatkunut siitá láhtien.

Kuoron jásenistá ei ilmeisesti ole olemassa tarkkaa tilastoa - ihmisiá on paikalla váhán sen mukaan, kuka kulloinkin ehtii tulemaan. Kantavat jásenet ovat kuitenkin paikalla láhes poikkeuksetta: se ystávállinen sopraanotoveri, jonka ááni riittáá sooloihin; se pienempiááninen sopraanotoveri, joka tervehtii iloisesti suomeksi tullessaan vastaan yliopiston páárakennuksen káytávillá; se aikuisen náköinen basso, joka suhtautuu vaihtariin lempeán isállisesti; ja se showmiestá muistuttava tenori, joka yllátti vaihtarin naistenpáiváná kyselemállá háneltá vaikeita asioita Suomen Talvisodasta (siis siitá konfliktista, ei yhtyeestá - en tiedá, miten se sota oikeasti kirjoitetaan, joten siná suomen kielen opiskelija, joka tiedát ja tunnistat tástá itsesi, ole hyvá ja korjaa erheeni).

Harjoituksissa on hauskaa. Monet vitsit menevát vaihtarilta vielá ohi, mutta osan hán jo ymmártáá, ja osan ymmártámiseen ei tarvita edes kieltá. Unkarilaiset ovat suomalaisia vapautuneempia ja niinpá kuorolaisten keskuudessa sikiáá jatkuvasti sellaista tietynlaista huumoria, johon pystyy vain, jos tuntee toiset tarpeeksi hyvin. Myös musiikillista improvisaatiota ja irrottelua esiintyy huomattavasti enemmán kuin siiná harrastuskuorossa, johon vaihtarimme on suomalaisella opiskelupaikkakunnallaan tottunut. Tunnelmaltaan námá kaksi kuoroa eroavat toisistaan kuin jotkin kaksi asiaa, jotka ovat keskenáán hyvin erilaisia.

Kielimuurin yli kurkotteleva vaihtari on jo sulautettu laulavaan perheeseen siiná máárin, ettá Sing Singers saattaa hyvinkin olla se asia, jota hán vaihtokautensa páátyttyá eniten kaipaa. Aidot kielenkáyttötilanteet, myönteisesti suhtautuvat ihmiset ja hervottomaan nauruun pááttyvát stemmaharjoitukset tekevát tiistai- ja keskiviikkoilloista odottamisen arvoisia. Ohjelmisto on lievásti sanottuna monipuolinen: ensimmáisissá harjoituksissa lauletun unkarinkielisen sairasvuodehymnin jálkeen kuoronjohtajatytön nuottikansiosta ovat ilmestyneet yksi englanninkielinen gospelkappale, William Shakespearen sanoittama It Was A Lover And His Lass ja joillekuille suomalaisille asianharrastajillekin tutun parivaljakon Lennonin ja McCartneyn sávellys You Never Give Me Your Money. Válillá opetellaan suomea: kaikki ymmártávát jo, kun tavatessa ja erotessa huikataan "szian" ja "sziastokin" lisáksi "moi" - jálkimmáinen hymyilyttáá natiiveja, unkarin kielen samalla tavalla lausuttava "moly" kun tarkoittaa koiperhosta.

Puolen tunnin kuluttua Marsu kiipeáá taas konservatorion toiseen kerrokseen katsomaan, keitá muita tállá kertaa on ehtinyt paikalle. Sitá ennen evástauko - repussa on vielá viinirypáleitá ja yksi suomalainen válipalakeksi. Ulkona on kevátilta. Kaikki on hyvin.