Ego ja minä

Heräsin eräänä päivänä karmeaan tunteeseen: hyväksymiskirjettä Debrecenin yliopistosta ei vieläkään ole tullut. Hämmentynyt sähköposti kv-palveluiden mukavalle tädille tuotti vastauksen: kirjeitä ei ole vielä postitettu, mutta hyväksyminen on muuten selvä. En sitä varsinaisesti epäillytkään - toivon kuitenkin saavani kirjeen jossain vaiheessa, sillä tarvitsen sitä hakiessani kohdemaassa oleskelulupaa. Voisin tietenkin myös taktikoida oleskeluluvatta ja käväistä kolmen kuukauden kuluttua jossakin naapurimaassa, täten noudattaen lain kirjainta, en niinkään sen henkeä. Tuollainen puolilaittomuus ei tosin oikeastaan sovi tiukkanutturaiseen imagooni, mutta ehkä on jo aika kehittää uusi. Love, man.

Matkalippuvastaavani on pikku hiljaa omaksunut myös junayhteysvastaavan roolin ja hoitaakin sitä varsin kiitettävästi - sikäli loistavaa, kun en itse olisi huomannut ottaa tästäkään asiasta selvää ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Tarinan opetus: kun lähdette matkalle, ottakaa mukaan henkilö, jolla on korkeat organisatoriset kyvyt ja tason C1 kielitaito yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen määritelmin ilmaistuna (hyvänä päivänä jopa C2).