Perhosia vastassa

Matkalippuvastaavani oli toimittanut postilaatikkooni keltaisen lehdykän, joka sisälsi lentolippuni ja kansainvälisen opiskelijakortin. Jälkimmäinen on tosin itse askarreltava valmiiksi - luulen, että on jälleen nöyrryttävä pyytämään apua joltakulta, joka tietää, mistä on kysymys (vapaaehtoisia?). Nuorisomatkatoimisto oli lainannut mainoslauseekseen sitaatin John Lennonin kappaleesta Beautiful Boy, joka ei mitenkään liity lentämiseen. Se ei suoranaisesti lisää luottamustani kyseistä puljua kohtaan.

Sininen kaavake, joka ilmoittaa minun olevan lähdössä ulkomaille vaihto-opiskelun ajaksi, on nyt palautettu opiskelijapalveluihin. Olen siis virallisesti jättämässä taakseni isänmaani armaat äidinkasvot ja siirtymässä toisaalle, vieraan heimon pariin. Kauhistuttaa: keskimääräistä huomattavasti parempi elämäntilanne ja kaikki tutut ja turvalliset, arkiset asiat saavat minut empimään lähtöni kanssa. Onneksi peruuttaminen on myöhäistä - haluan kuitenkin oppia uusia asioita ja nähdä muutakin maailmaa kuin junan ikkunan takana vilistävät metsät matkalla opiskelupaikkakunnalle. Tiedän, että jos pärjään ulkomailla, selviän palattuani täälläkin mistä tahansa. Ongelma onkin tuo kohtalokas "jos": mitä tapahtuu, jos en pärjääkään? Kuinka suuri keskeyttämisprosentti vaihtoonlähtijöiden keskuudessa vallitsee? Jonkun on sekin tilasto täytettävä.

Täytyy pyytää, ettei kv-tutor-ystäväni enää kertoisi minulle kauhujuttuja Suomeen tulleiden vaihtareiden kohtaamista ongelmatilanteista. Ne ovat hurjan kiinnostavia, mutta eivät auta alati kasvavan paniikin suossa räpiköivää Marsua.