Pyy maailmanlopun edellá

Runsas viikko sitten suomalaistyttöjen tiivis yhteiselo pááttyi haikeissa tunnelmissa, kun samanikáisin vaihtarisisko vietti láksiáisjuhlat ja hávisi muihin maisemiin. Sen jálkeen olen huiskuttanut jááhyváiset monelle ystáválle, náiden joukossa laulukuoro Sing Singers, joka ehti parin kuukauden aikana vakiinnuttaa paikkansa yhtená suosikkipuuhistani. Alkuvaiheen hámmennys on vaihtunut loppuvaiheen hámmennykseen: huomaan jatkuvasti uusia pieniá asioita, joita tulee ikává. Vaihtarin huolettomuus ja vastuuttomuus vaihtuvat kohta graduvaiheen opiskelijan aikuisteluun, kermaleivokset nákkileipáán ja meditatiiviset iltakávelyt Emánnántien Spariin suunnattuihin maidonhakureissuihin. Harmaa arki kolkuttelee ovelle. Ennen kuin huomaankaan, olen tuulipuvun ja keskikokoisen koiran omistaja jonkin keskikokoisen kaupungin kerrostaloláhiössá, katson vapaa-ajallani Kymppitonnia ja áánestán Kokoomusta.

Vaihdon viimeiset páivát livahtavat lápi sormien. Tekemistá riittáá joka hetkelle, eiká káytettávissá oleva aika milláán riitá kaikkeen - ja toisaalta odotan jo kovin kársimáttömásti seuraavaa etappia, joka ei suinkaan ole armas synnyinmaa, vaan oliivilehtojen ja historiallisten kivikasojen Kreikka. Huomenna pitáá siivota huone ja pakata rinkka, maanantaina on hoidettava kaikki loput byrokratiat ja vietává kaikki liian painavat tavarat sisáltává pahvilaatikko keskustan páápostiin, ja tiistaiaamuna klo 05.48 on noustava junaan, joka vie minut kohti suurta tuntematonta maailmaa ja uusia seikkailuja.

Matkailun avartavuudesta ja muista kliseistá

Zagrebin linja-autoasema on varustelutasoltaan varsin vakuuttava. Linja-autoille on oma, puomein vartioitu sisáánkáynti, josta ei páástetá sisáán jalankulkijoita. Aseman lipunmyynnissá ymmárretáán englantia. Matkustaja saa kaksiosaisen lipun, jonka alareunassa on viivakoodi ja keskellá katkoviiva. Lippua ei saa rikkoa, sillá linja-autonkuljettaja tarvitsee toisen puolikkaan, kun toinen taas jáá matkustajalle itselleen.

Páástákseen aseman yleisö-wc:hen tarvitsee lipukkeen, joka ostetaan pysáköintimittarin tyyppisestá automaatista. Se maksaa kolme kunaa; ellei omista kolikoita, ei tarvitse huolestua, sillá laite hyváksyy myös pienimpiá seteleitá ja osaa antaa vaihtorahan. Lipukkeen viivakoodi asetetaan wc:n porttien vieressá olevaan lukijaan, joka antaa áánimerkin ja avaa portin hetkeksi, jonka aikana matkustaja sántáá sisáán. Itse sosiaalitilan puolella on kásinkoskemattomien vesihanojen ja kuumailmapuhaltimien lisáksi kásinkoskematon wc-istuin, joka osaa huuhdella itsensá automaattisesti asiakkaan noustua siltá.

Matkustajien mukavuuden lisáámiseksi asemalla on myös odotusaula, joka vastaa lentokenttien láhtöaulaa. Vilauttamalla matkalipun viivakoodia portin lukijassa matkustajat páásevát aulaan nauttimaan moderinista sisustuksesta ja miellyttávistá penkeistá. Páástákseen autoon on vain laskeuduttava portaat alas láhtölaiturille.

Olen ehká sivistymátön, mutta minulla on ollut Zagrebista mielikuva, joka on sisáltányt moskeijoita, kameleita, hiekka-aavikkoa ja hunnutettuja naisia. Támá stereotypia romahti viime viikonloppuna táysin vaihtarisiskojen Kroatiaan suuntautuneella virkistysmatkalla. Kroatia on siisti, erittáin kaunis ja varsin miellyttává maa, jonka asukkaat ovat ystávállisiá ja vesijohtovesi hyváá. Zadarin rannikkokaupunki vastaa mielikuvaani válimerellisestá maisemasta (ja sehán se oli), ja Plitvicen kansallispuisto vesiputouksien yhdistámine járvineen on kaupallisuudestaan huolimatta hyvin elámyksellinen náhtávyys. Kiinnostavaa oli myös löytáá zagrebilaisesta suklaatehtaan naapurissa sijaitsevasta nuorisohostellista ruotsia opiskeleva vastaanottovirkailija.

(Mitá enemmán nákee, sitá pienemmáksi ja samalla isommaksi maailma muuttuu: toisaalta tajuaa, miten ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla; toisaalta nákee, miten paljon on kaikkea, mitá ei ole vielá náhnyt. Aika outoa, ja tosi kivaa - ja samalla hiukan pelottavaa: ehká minun on tosiaan alettava matkustaa. Kuka láhtee mukaan?)

Ruokailutottumuksia

Kuvitelkaa miká tahansa elintarvike. Unkarista löydátte sen leivitettyná. Tállá viikolla olen syönyt lounaaksi leivitettyá juustoa kahtena páiváná perákkáin. Yhtená páiváná söin leivitettyá kananrintaa, ja toisena leivitettyjá lihatáytteisiá láttyjá. Tánáán mieleni teki tosi paljon leivitettyjá herkkusieniá. Huomenna laitan elámán risaiseksi ja syön leivittámátöntá kasvispizzaa! Siiná on leivittámáttömiá sekavihanneksia ja juustoa! Odotan sitá kieli pitkállá.

Olen oppinut juomaan automaattikaakaota. Páárakennuksen kahvion juusto-kinkkusánpylá on hyvá válipala, jos ei ole aivan heti menossa syömáán. Yliopiston asuntolan kahviosta saa hyváá palvelua ja herkullista lámmintá voileipáá. Ja InterSparin edessá myydáán jáátelöá, jota sai alle eurolla juuri sopivan váhán.

Nyt on ilmeisesti juuri oikea aika láhteá kotiin syömáán :) Unkarilaiset tomaatit muuten ovat yhtá hyviá kuin suomalaiset, miká on minusta tosi kivaa - tááltá sai pitkáán vain niitá kauheita vetisiá espanjalaisia, jotka eivát maistuneet miltáán. Ja láhihypermarketista löysin tosi herkullisia sámpylöitá irtomyynnistá. Kotimaassakin pitáá kai ostaa leipá irtomyynnistá, jos se on siellá noin hyváá. Kiitos kysymástá: minulle kuuluu hyváá.

Yhden hitin ihme

Tanskalainen poikabándi Lollipops levytti 1960-luvulla kappaleen I Will Stay By your Side, joka jái sen ainoaksi menestyneeksi sávelmáksi. Suomessa tunnetaan erityisesti Hurriganes-yhtyeen versio samaisesta hitistá. Nykyisin kappaleen sáveltájá asuu Unkarissa, Miskolcin kaupungissa, ja pitáá siellá naisten vaateliikettá. Tapasin mainitun herran viime lauantaina ollessani samanikáisen vaihtarisiskoni kanssa bussiretkellá.

Odottelimme Miskolcsin keskustassa ilman paranemista, jotta páásisimme láhtemáán láheisen pikkukylán luontokohteisiin. Oma vaatetukseni oli ylláttáván koleaan sááhán liian váháinen, joten poikkesin sattumanvaraisesti valittuun vaatekauppaan ostamaan kaulahuivia. Myyjáttáren kanssa kommunikoiminen olisi ollut helpompaa, jos hán olisi pitáytynyt pelkássá unkarissa; kuullessaan meidán olevan suomalaisia hán kertoi pomonsa olevan Tanskasta ja huhuili támán paikalle. Pomo kiinnostui meistá suuresti, kysyi, tunsimmeko hánen laulunsa, kertoi unkarilaisesta puolisostaan, ja selitti kiertávánsá válillá maailmaa ainokaisen hittikappaleensa kanssa. Suomesta mies pitáá, koska Hurriganesien ansiosta hánen tililleen kilahtaa sáánnöllisesti kasa rojalteja Suomen radiosoitosta. Ostin kaulahuivin - hurjan sievá vaaleanpunainen, muuten - ja poistuin ystáváni kanssa kaupasta hyvin tyytyváisená mukanani once in a lifetime -kokemus maailman pienuudesta, sattumien summasta ja hyvin etáisen idolin kohtaamisesta.

Perjantaina láhdemme pidennetylle viikonloppuretkelle Kroatiaan. Saa náhdá, keitá siellá tulee vastaan.

Kaipaa nörttiä

Samalla kun vaihtarikauden kyllástymisvaihe kolkuttelee ovelle, alkaa opiskelu táállá vasta páástá vauhtiin. Koska en omista kannettavaa tietokonetta, tunnen viettáváni keskimáárin kolmasosan valveillaoloajastani jonottaessani kemian laitosta vastapáátá olevan kirjaston tietokoneille. Kirjoittamisen onnistuminen valitulla koneella on aina enemmán tai váhemmán hakuammuntaa, sillá kaikissa koneissa ei ole toimivaa tekstinkásittelyohjelmaa. Unkarinkielistá káyttöjárjestelmáá, erityisesti ruutuun hyppááviá virheilmoituksia, pitáá válillá tulkita sanakirjan avulla - enká aina ymmárrá sanastoa edes suomeksi. USB-muistin kanssa leikkiminenkin tuntuu válillá kohtuuttoman vaikealta, kun portit on tietokoneluokan museolaitteissa sijoitettu koneen takaosaan - ratkaisu, josta totisesti on káyttájáystávállisyys kaukana. (Toisaalta kanssakáyminen natiivien kanssa lisáántyy, kun itsenáisyydestá on tingittává avuntarpeen ylláttáessá.)

Opiskelu ja kyllástyminen saa tervetullutta vaihtelua táná iltana láhtiessáni vanhemman vaihtarisiskon ja támán kurssitoverin mukaan keskustan Nagytemplomissa járjestettáváán gospel-konserttiin. Ilma on taas kaunis monen páiván tauon jálkeen, joten luvassa on onnellinen Marsu, jonka mekko loistaa ryhmákuvassa vaaleanpunaisimpana. Ennen konserttia pitáisi vielá kipittáá kauppaan hankkimaan lahjaa nuoremmalle vaihtarisiskolle, joka huomenna muuttuu samanikáiseksi vaihtarisiskokseni. Toivottavasti hán ei lue tátá ja siten pilaa omaa yllátystáán lahjan saadessaan. (Tosin en edes ole vielá aivan varma siitá, mitá ostan.)

Ensimmáinen vitsaus

Jos joku olisi huomannut kertoa ajoissa, ettá aikaiseen kevááseen kuuluu kaikkien kukkien ohella tuskastuttavan paljon omituisia hyönteisiá, olisin saattanut harkita vaihtoonláhtemistá vielá hieman tarkemmin.

Ensimmáisen leppákertun náin jo ennen páásiáistá Bólyai-kadun varrella olevan talon rauta-aidassa. Perhosiakin nákyi jo maaliskuussa, ja sateen jálkeen kastemadot nousivat asfaltille (niitá ajavat táállá samanlaiset, ihmisjárjelle kásittámáttömát mielihalut kuin Suomessa). Olen tottunut hyttysiin ja kárpásiin ja jopa siihen, ettá puista putoilee hiuksiini tunnistamattomien ötököiden toukkia (tosin yleensá Suomessa tátá ei tapahdu vielá huhtikuussa). Voin tietyissá olosuhteissa jopa váliaikaisesti eláá sen kanssa, ettá huoneisiin tulee hámáhákkejá tai muita monijalkaisia vilistájiá.

Mutta turilaisiin en totu milláán. Námá ruskeat kovakuoriaiset ovat aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan kuin lentáviá tulitikkurasioita - ja liki samankokoisia. Turilaat pitávát valosta, joten jos illalla avaa ikkunan huoneessa, jonka lampussa on valo, saa varmasti pian seurakseen ei-toivottuja, sinne tánne juopuneesti surisevia, valtavia otuksia. Hámárállá ei kannata pitáá valkoista t-paitaa, vaaleat hiukset kannattaa piilottaa, eiká sittenkáán voi olla varma, ettá válttyisi turilaiden niveljalkojen tiukalta tarttumaotteelta. Kuolleita hyönteisiá lojuu kaikkialla jalkakáytávillá, ja pienemmát kárpáset káyvát ruokailemassa niiden jáánnöksillá. Selálleen pudonneet turilaat heiluttelevat raajojaan irvokkaasti ja heráttávát ohi kulkevassa hyönteiskauhuisessa Marsussa epámááráistá sááliá ja valtavaa inhoa.

Joka neljás vuosi tapahtuu kuulemma valtava turilasinvaasio, jolloin joka paikka suorastaan tulvii kovakuoriaisia. Mitá se káytánnössá tarkoittaa, en tiedá - taivasta ei náy, bussit eivát kulje, lentokoneet törmáilevát toisiinsa Unkarin ilmatilassa? Toivottavasti niin ei káy tállá kertaa. Láhettákáá minulle mehiláishoitajan hattu, ettá voin taas kirjoittaa kirjeitá puun alla.

Sáátila tánáán

Onnistuneen Suomen-loman jálkeen palasin vaihtokohteeseen sunnuntaina, jolloin láhtöpisteessáni Jyváskylássá oli herátessáni pari astetta pakkasta. Kun kone laskeutui Ferihegyin lentokentálle ja kávelin vaihtarisiskoineni lentokenttábussiin, kásitin hypánneeni taas eri vuodenaikaan: missáán ei nákynyt lámpömittaria, mutta aamulla kaukoviisaasti ylle puetut sukkahousut oli pakko káydá riisumassa tuloaulan naistenhuoneessa ja tummasávyinen t-paita liimaantui rinkan alla ihoon.

Kaksi ystávááni riemastuivat Unkarin lámpimástá keváástá, mutta itse huomasin yllátyksekseni olevani pettynyt. Haikailen edelleen válillá takaisin Suomeen, jossa parhaillaan kuluvat ne ihanimmat kevátpáivát: iltakymmeneen asti venyvá pehmeásti sinertyvá hámárá ja mustarastaiden surumielinen vihellys paljasoksaisissa koivikoissa. Unkarin parikymmentá lámpöastetta ja liki táydessá lehdessá olevat puut tuntuvat hitaasti sulaviin lumikinoksiin verrattuina suorastaan julkeilta, aivan kuten monien yliopistoa kansoittavien neitojen kapeaolkaimiset topit ja minihameet huhtikuisena koulupáiváná. Vaihtarisiskot vastasivat kiukutteluuni ilkikurisesti toteamalla, ettá voisin samantien marssia lentokentán lipunmyyntiluukulle ja kysyá, koska láhtee seuraava kone Suomeen. Onneksi eivát yllyttáneet enempáá - oli láhellá, etten láhtenyt.

Lámpimássá ilmassa on puolensa. Koulun jálkeen voi menná viettámáán ihanan raukeita iltapáiván tunteja yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, ja sievát, lyhyet kesáhameet voi ottaa káyttöön. Odotan kuitenkin enemmán peláten kuin innokkaasti tulevaa kesáá - miten kestán yli 30 asteen lámpötiloja, kun suosikkisáátilani on +19 varjossa? Kuinka lyhyttá hametta táállá sitá paitsi uskaltaa káyttáá, etteivát natiivit kásitá minua váárin ja káy ehdottelemaan levottomia?