Lisälaitteita ostamassa

Oletteko koskaan tavanneet kodinkoneliikkeessä naismyyjää? En minäkään! Ehkä kodinkonemyyjän virka on jonkinlainen suojatyöpaikka niille teknoleluihin hurahtaneille nörttipojille, joiden motivaatio ei riitä jatko-opiskeluun. Nuo vikkelät metroseksuaalit vipeltävät hyllyjen välissä ja tietävät kaikesta kaiken. Heillä on näpsäkkä kampaus ja ruma liikkeen väreihin soinnutettu solmio, ja heidän kutsumanimensä on kirjoitettu ISOILLA KIRJAIMILLA pieneen nimilappuun, joka roikkuu työpuseron vasemmassa rintataskussa. (Alakoulussa lapsille laitetaan usein kaulaan nimilappu, jossa heidän nimensä lukee ISOILLA KIRJAIMILLA, jotta heidät voi helposti palauttaa oikeaan paikkaan, mikäli he sattuvat harhautumaan.)

Tänään vietin aikaani eräässä uudehkossa kodinelektroniikkamyymälässä. Löysin melko nopeasti etsimäni hyllyn ja jäin tähyilemään toiveikkaasti ympärilleni asiakaspalvelua saadakseni. Ohi pyyhälsi muutama kiireisen näköinen miesmyyjä, jotka vilkaisivat minua välinpitämättömästi. Viiden minuutin tuloksettoman tähyilyn jälkeen sisareni ehdotti, että repisin mallilaitteen irti esittelytelineestä - ellei kukaan siinä vaiheessa ilmaantuisi palvelemaan, voisin kävellä laite kainalossani ulos kaupasta. Kaiken kaikkiaan alkoi näyttää siltä, että kaikki myyjät olivat lähteneet yhtä aikaa ruokatauolle ja päättäneet jättää asiakkaat kauppaan oman onnensa nojaan.

Lopulta se kaikkein ärsyttävimmän näköinen joustava-askelinen metroseksuaali kipitti käytävää niin likeltä, ettei hän voinut välttää katsekontaktiani ja sain hänet nalkkiin. "Olsittekste jotai apuu tarvinnu?" hän tiedusteli. Mietin, pitäisikö minun alkaa itkeä onnesta, kun joku alan guruista vihdoin alentuu puhumaan minulle. Selitin asiani ja odotin reaktiota. Myyjä tuijotti minua kuin olisin jotenkin jälkeenjäänyt. Minua alkoi ärsyttää. Käskin myyjää tekemään jotain, pitämään myyntipuheensa ja osoittamaan palvelualttiutta. Mies melkein hymyili ja piti sitten ulkoaopetellun esitelmän tiedustelemani laitteen teknisistä ominaisuuksista. Kiitin ja sanoin ostavani laitteen.

Mies kirjoitti minulle lapun, jonka kanssa menin kassalle, joka otti rahani ja antoi tilalle toisen lapun. Sen kanssa menin liikkeen eteiseen, jossa oli vielä yksi mies, joka otti lappuni ja antoi minulle laitteen, tällä kertaa pahvilaatikkoon pakattuna. (Neuvostoliitossa oli kuulemma tuollaisia kauppoja, joisa kaikki jonotetaan kolmeen kertaan. Hassua.)

Nyt minulla siis on vielä yksi uusi tekninen härveli otettavaksi mukaan itäblokkiin (jos en saa siitä tarpeekseni jo koto-Suomessa asioidessani tuossa kyseisessä liikkeessä). Toivottavasti unkarilainen sähkö on samaa kuin meillä ja pistorasiat kelvollisia, muutoin pitää hankkia vielä lisää laitteistoa.