Elektro-motorisia vaikeuksia

Joulu on mennyt. Kv-palvelun yhdyshenkilö, hyvin mukava nainen, oli lähettänyt sähköpostia: piti kertoa, kenen kanssa haluan asua Debrecenin yliopiston asuntolassa. En nimittäin ollut kertonut kenellekään, että minulla on jo paikka, huone unkarinopettajani omistamassa asunnossa. Lähetin kohteliaan kieltäytymisen sähköpostilla - toivon kovasti, että se on mennyt perille, juhlapyhät ovat tehneet jotakin kauheaa Orava-Postille. Tänään se kuitenkin on toiminut todistettavasti jo kaksi kertaa, eli ehkä tämä taas tästä.

Olin myös hyvin näppärä ja tekninen tässä päivänä muutamana. Kilroy Travlesin täti oli viestittänyt matkalippuvastaavalleni, joka lähetti minulle kiireisen sähköpostin: Kilroy halusi kopion opiskelijakortistani johonkin saatanalliseen tarkoitukseen (oikeasti ne siis laativat minulle ISIC-kortin). Koetin skannata kortin perheen tasoskannerilla, joka hyvistä yrityksistäni huolimatta kieltäytyi yhteistyöstä. Koska laitteisto-ongelmat eivät juuri sillä hetkellä kiehtoneet, minun oli keksittävä jokin muu ratkaisu. Onneksi se ei ollut edes vaikeata, onhan nykyteknologia saavuttanut minut jo monelta suunnalta: otin esiin Tosi Hienon Digitaali-Kamerani, jolla otetuista kuvista tuli loppujen lopuksi paljon parempilaatuisia kuin mitä tuo halpa skanneri olisi ikinä saanut aikaan. Tervettä itseluottamusta uhkuen postitin kuvat liitetiedostoina Kilroy Travelsin tädille.

Hyvin yksinkertaista ja etuoikeutettua. Kaikkea sitä joutuu tekemään yhden ulkomaille lähdön takia. Tämän vuoksi siis en ole aiemmin matkustanut mihinkään.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia
digikamerani ostopäätökseen vaikuttaneita tahoja yhdessä ja erikseen.
Tunnistanette itsenne. Säästitte minut ankealta pyöräretkeltä kymmenen asteen
pakkasessa kaupunginkirjaston valokopiokoneen luo. Kiitos.

Nyt takaisin esseen pariin.