Suuri askel pikku töppöjaloille

Tänään olen syönyt Tarzanin tryffeleitä ja joulupipareita, soittanut yhden 12-minuuttisen naurupuhelun ja luonut itselleni blogin. Näistä toimista mikään ei ole suuresti edistänyt kasvuani ihmisenä, mutta nyt minulla on julkaisukanava kaikille niille ajatuksille, jotka muuten jäisivät risteilemään vain oman pikku aivokuoreni pinnalle.

Lisäksi kaikki ystäväni voivat nyt seurata vaiheitani Internetistä missä ikinä kuljenkin, mikä on loistavaa, olenhan tunnetusti kovin vikkelä liikkeissäni. Tänään täällä, huomenna Nakkilassa!

Tarkoitus on siis kartoittaa päänsisäistä tilaani ennen vaihtoonlähtöä, vaihdon aikana ja sen jälkeen - edellyttäen siis, että tällainen maailman silmille avoin viestintämuoto sopii sulkeutuneelle luonteelleni (hymiö). Nyt ne teistä, jotka ovat innokkaina odottaneet pääsevänsä hengentuotteideni ääreen - tässä niitä on, mustaa valkoisella (eiku... hát, värimaailma on vielä hiukan haussa).

Yllättyikö muuten kukaan oikeasti tuosta vaaleanpunaisesta taustasta?